Helmikuu päätöksessä

Ja on tullut aika katsoa helmikuun tulostasoa ja tilannetta - ja siirtää katse maaliskuun haasteisiin. Helmikuun ensisijainen tavoitehan oli (tai siis tavoite ylipäätään aina ja ikuisesti) se, että paino ei nousisi. Ja jos painonlasku edelleen jatkuisi tavoite oli 84,4-> 82. Yllätyksekseni ja ilokseni helmikuussa laskusuhdanne on jatkunut, ja aamulla lukema oli 81,4. Eli jopa alle tavoitteen. Osansa tuossa lukemassa varmasti tekee raskas liikunta loppuviikosta. Mutta niin tai näin, tällaista puntari nyt kertoi. Eli ilosanomaa!

Varsinaisia "lipeämisiä" ruokavaliosta ei ole juurikaan tapahtunut, pari herkkupäivää helmikuussa meni vähän pitkäksi. Mikä tarkoittaa sitä, että herkkupäivästä tuli 2-päiväinen. Mutta ei mitään hälyyttävää kuitenkaan. Tällaisen fiiliksen kun saisi jatkumaan! Se kuitenkin täytyy muistaa, että laihduttaminen on helppoa, painonhallinta vaikeaa. Näin se on ollut ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Välillä tuo laihduttaminenkin on itkua ja hammasten kiristelyä, mutta on se jo monta kertaa onnistunut... painonhallinta valitettavasti ei. Mutta toivotaan, että tällä kertaa historia ei toistaisi itseään.

Ja siitä päästäänkin aasinsillalla maaliskuulle. Tulokset ovat toistaiseksi olleet positiivisia ja yllättäviäkin; aikataulussa olen pysynyt pilkulleen ja ennakkoon asetetetut tavoitteet ovat täyttyneet hyvin. Eli maaliskuun ennakkoasetelma pysyköön sellaisena kuin mitä vuoden alussa ajattelinkin. Tarkoitus on yrittää päästä uudelle kymmenluvulle. Eli maaliskuun tavoite olkoon entinen -> 79kg. Jostakin syystä kymmenluvun vaihdot tuntuvat aina vaikeammilta kuin painonpudotus keskellä kymmenlukua. Jotakin psykologista? Mutta siitäkin huolimatta sitkeästi vain tuon seiskan kimpuun! Wish me good luck!

Viikonlopun ruokailuja osa 2

Sunnuntain lämmin ateria: uunipaistos kasviksista + uunilohta. Uunipaistosta jouduin hieman soveltamaan, koska kaupassa ei ollut ruusukaalia. Ruusukaalin tilalla ruoassa vihreitä papuja.
200g kukkakaalia
200 g parsakaalia
200 g vihreitä papuja (ohjeessa ruusukaalia)
½ dl vettä
0,75 dl ruokakermaa 5% (ohjeessa oli 15%)
100 g Koskenlaskija-sulatejuustoa
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl timjamia

Ohje: Laita pilkotut pakastekaalit + pavut uunivuokaan. Valmista vedestä, ruokakermasta, timjamista, vehnäjauhoista ja sulatejuustosta kastike ja kaada se vihannesten päälle. Kypsennä 200 asteessa n. 20 min.

Tässä sitten ruoka annoksena, lisukkeena punajuuria ja suolakurkkuja. Hyvää oli:).

Helmikuun herkkupäivistä: En ole saanut herkkupäiviä oikein balanssiin. Yhdessä vaiheessa taisin pitää 2 herkkupäivää peräkkäin (hyi). Tänään pidin myös herkkupäivän, enkä vieläkään usko, kuinka pieni määrä olisi sopiva. Maha on ihan liian täynnä (herkkuja on edelleenkin turha yrittää säilöä, kaikki syödään) ja olo on paha. Mutta toivottavasti se merkitsee sitä, että huomenna ei tee mieli mitään herkuntapaistakaan....

Viikonlopun ruokailuja osa 1

Tänään lauantaina oli kasvisruokapäivä. Tässä päivän lämmin ateria, kasvissosekeitto, 2 palaa ruisleipää ja rasvatonta maitoa.

Resepti:

1 bataatti

3 pienehköä perunaa

2 isoa porkkanaa

n. 350 g kukkakaalia

kasvisliemikuutio

n. 100 g Koskenlaskija-juustoa

hivenen suolaa ja timjamia

Ohje: Kuori ja pilko kasvikset, keitä kypsiksi vähässä vedessä. Laita kasvisliemikuutio sekaan. Laita juusto kypsien kasvisten sekaan. Soseuta ja anna kiehahtaa. Mausta makusi mukaan!
Tästä annoksesta tuli 3 ateriaa.

Iltapalaksi oli sitten hedelmäsalaattia ( verigreippi, appelsiini, kiivi, vesimelonia, purkki ananasta ja omena) sekä porkkanoita.

Kehuja

Nyt on muutama ihminen huomannut tai siis sanonut ääneen muuttuneesta olemuksestani. Eilen viimeksi jumpalla ollessani. Tuntuu ihan hyvältä tuollainen huomaaminen ja ääneenkin sanominen. Varsinkin juuri nyt, kun paino tuntuu alkaneen jumitusvaiheen. Eli tuossa 84 ja risat pyöritään tällä hetkellä. Sellaistahan se on, masentaa, kun työtä on tehty ja ruokia vahdittu ja sittenkin jumittaa. Vaikka tietää, että ei paino voi koko ajan mennä alaspäin, eikä jumitusta ole ollut kuin 2-3 päivää. Ihmisen luonto on ihmeellinen ja varsinkin kärsimätön.Eli pienen horjumisen hetkellä on mahtavaa kuulla kehuja ulkomuodosta. Läskiä riittää edelleen, mutta kaipa se -7 ja risat joulukuun alusta jo jonkin verran näkyy. Kivaa. Muistuttelen tässä itselleni, että se helmikuun päätavoite oli pitää saavutettu paino, vasta toissijainen oli painonlasku, haloo!

Toinen mitä kehutaan, on uusi työpaitani, minkä hankin alennusmyyntien loppusuoralla. Se on jonkinverran tyköistuva ja malliltaan hivenen naisellinen. Sellaista paitaa ei tulisi mieleenkään käyttää vapaa-aikana, mutta töihin se sopii kyllä. Itsellä on siinä (mahamakkaroista huolimatta) ihan rento ja mukava olo. Ja mikäs sen mukavampaa, jos toisetkin tykkää ja kehuu. Suomalainen ei kyllä koskaan kehu, jos ei oikeesti tarkoita sitä. Jos ei tykätä, sitten ollaan hiljaa vain.

Ruokakuvia

Torstai-aamu alkoi puurolla - kuten niin moni aamu ennen sitä. Ja varmaan vielä jälkeenkin. Puurona tällä kertaa ruiskaurahiutale-puuro & mustikoita & rasvatonta maitoa. Jälkiruokana hedelmäsalaattia.

Töissä ensimmäinen ateria oli suosikkini; salaatti & jälkiuuni-ruisleipä (päällä oivariinia & kalkkunaleikettä). Valitettavasti tänään oli kovin kiireinen hetki syödä lounasta, joten en pahemmin ehtinyt nauttia:(. Salaatissa on; jäävuorisalaattia, kurkkua, herneitä, tummia viinirypäleitä ja cashew-pähkinöitä. Tomaatti uupuu tällä kertaa. Vihannekset ovat niin törkeän kalliita tällä hetkellä, että ei aina raaski ostaa.

Päivän kiireet jatkuivat iltapäivälläkin, ja ruokailut jäivät huonoiksi. Välipala töissä oli 2 lihapasteijaa ja töiden jälkeen en ehtinyt syödä kunnon päivällistä, vaan jouduin tyytymään ateriakorvauspatukkaan automatkalla jumppaan. Aina ei voi voittaa...

Illalla sitten taas hedelmäsalaattia & jälkiuuniruisleipää. Näihin en ole vielä kyllästynyt! Liityin muutama päivä sitten kiloklubiin. Näistäkin ruoista oli huomauttamista, ilmeisesti tuo ateriakorvauspatukka tai pasteijat luokitellaan "herkuksi". On mulla siellä 1 päivä, jolloin oli kaikki "ruokapallukat" vihreitä eli koostumukset kohdallaan. Klubin taulukoiden mukaan syön liian vähän kaloreita (liikun niin paljon), mutta enempääkään en tällä hetkellä oikein osaa syödä. Mennään eteenpäin ja opetellaan lisää. Sillähän siitä pääsee!

Herkut

Dodiin, herkkuja oli merkattu suunnitelmiin ja herkkuja on siten nautittu ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ostoskoriin osui runebergintorttuja ja kanelikeksejä. Sekä pieni pussi ÄssäMix-karkkeja. Runebergin tortuista ja kekseistä tykkään oikeasti, mutta noi karkit ostin vain siksi, että en parempiakaan löytänyt. Se ongelma näissä herkkujen ostamisissa on, että ns. taviskaupoissa ei kummoisiakaan herkkuja ole. Leipomoihin en tohdi mennä ostamaan, taitaisi herkkutiskillä kadota itsehillintä. Kauempana olevissa isoissa kaupoissa on kyllä valikoimaa, mutta ei kovin usein viitsi ajaa ja paljon ei voi kerralla ostaa. Se mikä kaapissa tai pakastimessa on... se ei siellä kauan ole:). Ja sama juttu, jos itse leipoo. Ei säily kovin kauan. Päivän tai kaksi. Ihan sama mikä se määrä oli.

Maha tuli aika täyteen. Söin molemmat tortut ja useita kanelikeksejä. Loput keksit palastelin koirien keksilaatikkoon, jotta en ihan kaikkia söisi. Karkit ei uponneet kuin osa, tämä varmaan opetti sen, että karkkeja ei kannata ostaa, tykkään enemmän leivonnaisista. Eli ei takaisin vaan niitä entisiä ahmimistaipumuksia, silloin kaikki kävi ja kelpasi. Eli nyt kun on tarkoitus syödä vähän herkkuja ja harvoin, kannattaa satsata sellaiseen, mistä todella pitää. Vaikka hätätapauksessa hakea jotakin sieltä vähän kauempaa.

Tiistai-aamu ja paluu takaisin arkeen herkkupäivän jälkeen alkoi kaurapuurolla ja mustikoilla. Siitä se sitten taas alkaa. Maha on vähän järkyttynyt kyllä tuosta ruoka(herkku)määrästä. Ensi kerralla maltillisemmin, kiitos. Loput karkit on nyt tuolla laatikossa houkuttelemassa, tämä ei ollut tarkoitukseni. Mutta kun en kerta kaikkiaan saanut kaikkia kerralla alas.

Vatsalaukku on tammikuun pienien ruoka-annosten ansiosta pienentynyt hurjasti. Välillä en oikein tajua kuinka paljon. Uusi tilanne vaatii aikansa, ennen kuin opin oikeat määrät ja säännöstelyn - myös näissä herkuissa.

Helmikuun tavoitteita & herkkupäivä

Tammikuussa tapahtui 90->84,4. Helmikuun tavoitteeksi asetetaan a/ ensisijaisesti painon pysyminen max 84,4 ja vaihtoehtoisesti, jos paino edelleen laskee b/ 82 kg.

Tammikuun viimeinen päivä laadin 5:n viikon ruokalistan, jota ei tarvitse orjallisesti noudattaa, mutta siitä saa vinkkejä, jos ajatukset jumittaa ruokailun suhteen. Tammikuussa oli ilmassa pientä kyllästymistä tiettyihin asioihin. Yksi oli aamupuuro. Tykkään syödä puuroa, mutta en JOKA aamu. Eli mietin enemmän myös muita vaihtoehtoja. En tokikaan tammikuussa joka aamu puuroa syönyt, mutta loppukuusta melkein joka aamu kuitenkin. Se pitää sen verran hyvin nälkää, että jaksoi hyvin ekaan välipalaan asti. Yleensä päivän toka ateria oli salaattiannos + 2 palaa ruisleipää. Siihen en kyllästynyt vielä ainakaan. Toinen kyllästymisen aihe oli VLCD-keitto. Sitä on vielä 4 pussia jäljellä, kun muutinkin ruokalistasta osan keitosta "normaaliksi" ruoaksi, ettei menisi pakkopullaksi. Toki nuo loput keitot syön jossakin vaiheessa, mutta ei niillä ole kiirettä.

Tässä esimerkkinä 1:n päivän ateriat:
Aamupala: Kauramuroja + mehukeittoa, hedelmäsalaattia
Välipala: Salaatti + 2 palaa ruisleipää
Välipala: Viili + sämpylä
Ruoka: Makaronilaatikko
Iltapala: Mansikkarahka

Tänään pidän sitten varmaan tämän vuoden ensimmäisen "herkkupäivän". Kotona ei ole mitään herkkuja, joten töiden jälkeen suunnistan kauppaan. Postaan huomenna mitä söin ja mitkä on fiilikset. HUOM! Tämä herkkupäivä ei todellakaan ole mikään palkkio tammikuun onnistuneesta laihdutuksesta. Itseni tuntien on vaan joskus syötävä herkkuja sallitusti, jotta ei tulisi sellaista pistettä, että ahmii niitä yli äyräiden. Varsinainen palkkio laihtumisesta on se, että vaatekaapista on saanut otettua käyttöön muutaman vaatteen, jotka ei vielä muutama viikko sitten mahtuneet päälle. Nih.

Tammikuun loppuraportti

Tammikuun alussa painoni oli 90 kiloa, joulukuussa painoa oli jo tippunut 2 kiloa. Tammikuun tavoitteeksi asetin huiman 5½:n kilon pudotuksen eli tavoitepainoksi tuli 84,5 kg. Tavoite on toisaalta hassu, koska vaakani ei voi näyttää 85,5 kiloa. Se kun digitaalivaaka 0,2:n kg tarkkuudella:). Eli tavoite on tarkemmin sanottuna 84,4-84,6. Nämä on sallitut vaihtoehdot:). Vaaka näytti tänään aamulla 84,4 kg. Olo on aika uskomaton. Osa minusta uskoi tavoitteen saavuttamiseen, osa piti sitä naurettavan kovana. Mutta näin siinä nyt kävi ja olen iloinen asiasta. Kovin työhän alkaa vasta nyt, saavutetut tulokset täytyisi pystyä pitämään. Ja mielellään pikku hiljaa paino voisi laskea vielä tuostakin. Mutta nyt olen tähän tyytyväinen tässä vaiheessa ja on sanottava itselleen; hyvin vedetty, jatka samalla linjalla!

Mitä uutta on tapahtunut? Tein etukäteen ruokasuunnitelman melkein koko tammikuuksi (tammikuun lopun suunnitelmat lähempänä ajankohtaa). Suunnitelma toki eli sen mukaan miten paino laski ja miten paljon oli liikuntaa. Toimi aivan ihmeellisen hyvin, hienoa! Päätin myös pitää, mikäli mahdollista, herkuttoman (leivonnaiset) tammikuun. Suklaata olen syönyt tammikuussa muutaman konvehdin ja yhden suklaapatukan. Mutta leivonnaisia, noita paholaisia, en ollenkaan. Helmikuusta eteenpäin nekin ovat sitten sallittuja, maltilliset määrät toki! Ihme on kaiketi tapahtunut, en tosiaan muista, koska olisin näin kauan ollut ilman herkullisia leivonnaisia. Ja vain pari kertaa niitä on tosissaan tehnyt mieli, vain siis pienen pientä horjuntaa, ei suuria vaikeuksia.

Yritin mennä ruokakauppaan aina siten, että ei ollut nälkä, tämäkin on yllättävän tehokas juttu. Olen tämän neuvon usein lukenut / kuullut laihdutusasiantuntijoiden suusta. Olen pitänyt sitä toisaalta hyvänä, toisaalta vähän lapsellisena. Mutta nyt voin sanoa, siinä on perää! Eli toimii. Pieni ja yksinkertainen juttu, mutta teho ja hyöty on suunnaton. Suunnitelin päivän ateriat siten, että jos en muuten ehtinyt, jäin töiden jälkeen työpaikalle syömään viimeiset eväät, ettei vain ole nälkä siellä kaupassa. Juominen; oli kova yritys juoda 1½-2 litraa päivässä. En tosin laskenut tarkkaan, mutta epäilemättä joka päivä en päässyt tuohon tavoitteeseen. No, toisaalta se oli hyvin odotettavaa. Juominen on jonkinasteinen ongelma edelleen, mutta onneksi kehitystä parempaan on tapahtunut.

Söin 4-5 pientä ateriaa/välipalaa päivässä. Käytännössä työpäivinä 5 ruokailukertaa, vapaapäivinä 4. Salaattia iso annos 1-2 krt päivässä. Ja toki tammikuun ruokavalioon kuului VLCD-tuotteita, alkukuusta enemmän, loppukuusta jo sitten voimakkaasti vähentäen.

Näillä resepteillä paino tippui siis 5,6 kiloa kuukaudessa. Tarkoitus oli joulukuussa valmistella, tammikuussa pitää tiukka kuuri ja kontrolli. Nämä onnistuivat. Painonhallinta olisi nyt kova sana!

Makeanhimo

Voin ihan rehellisesti sanoa, että makeanhimo on se syy, miksi minulla on ylipainoa. Tykkään ihan terveellisistä, tavallisista ruoista, en ole mikään kulinaristi. Tavallinen suomalainen kotiruoka on suosikkini. Pidän myös salaateista, teen niitä usein ja syön paljon. Mutta se mikä on ongelma, on leivonnaiset. Ihan kaikki mahdollinen; pulla, munkit, kakut, keksit. You name it, I´ll eat it! Suklaa, jäätelö, karkit ja sipsit maistuvat toki myös, mutta ongelma nro 1 on kuitenkin leivonnaiset. Niin se on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Nyt olen ollut (toistaiseksi) tammikuun herkuttomalla ruokavaliolla, ei herkkupäivän päivää ole ollut. Suklaata olen syönyt yhden patukan ja muutaman konvehdin. Siinä kaikki tammikuussa tähän asti.

Tässä on siten ollut aikaa pohtia ongelman ydintä. Makea on rauhoittava "lääke" mulle, syön sitä suruun, masennukseen, iloon, ihan mihin vain. Ja loppujen lopuksi söin sitä ihan vain tavan vuoksi. Vaikka en olisi halunnut, söin silti. Usein töistä tullessa menin nälkäisenä kauppaan ja ostin kaiken, mitä mieli teki. Söin kuitenkin ensin järkevää ruokaa ja sitten vasta oli herkkujen vuoro. Usein kävi niin, että nälkä oli jo taltutettu, eikä lisää olisi tarvittu. Mutta kun sitä makeaa oli kaapissa, sehän piti syödä pois. Ihan KAIKKI. Vaikka kuinka olisi tullut ähky ja paha olo. Surullista. Mun suhde makeaan ei ole terveellä pohjalla, en osaa olla, jos kaapissa on jotakin. Se on ihan pakko syödä pois.

Kuitenkin suurin oivallukseni on, että makean syöminen EI tee minua onnelliseksi. Masennus ei katoa, suru ei leivonnaisista tokene. Mikään määrä makeaa ei sitä pysty tekemään. Makeanhimo on pitänyt minua otteessaan niin kauan, kuin jaksan muistaa. Ehkä näiden pohdintojen jälkeen olen yhden pienen pienen askelen lähempänä taltuttaa tai ainakin vaimentaa se. Peto vaanii ja vaanii tietysti koko ajan. Ongelmasyöppö on aina ongelmasyöppö. Voin nyt tosi paljon paremmin kuin vielä pari kuukautta sitten syödessäni paljon makeita päivittäin. Ainakin elimistö on kiitollinen tämän hetkisestä ruokavaliostani:)-. Toivottavasti elämän - ja painonhallintaprojektini pitää ja jaksan ylläpitää terveellisempiä ruokailutapoja. Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä.

Odotan kuitenkin - innolla ja kauhulla - maanantaita. Helmikuun ensimmäistä päivää, päivää, jolloin olen ajatellut pitää herkkupäivän. Pystynkö jättämään herkuttelun siihen yhteen päivään, miltä tuntuu tiistaina? Pelottaa. Kuka minun mieltäni hallitsee, makeanhimo vai minä itse? Ainakaan taistelutta en luovuta!

Tammikuun väliraportti

Damn, eilen en sitten saanutkaan mentyä jääkaapille, vaan lähdin ulos ihanaan talvisäähän lenkille, olin melkein 2 tuntia! Tai no, saahan sen Borginkin mukaan liikuntaa harrastaa, jos sitä tekee mielellään. Näissä talvimaisemissa sen todellakin tekee enemmän kuin mielellään!

Olen siirtynyt ennakoitua nopeammin vähentämään VLCD-tuotteiden käyttöä. Paino on 2:n viikon aikana laskenut tasan sen, minkä suunnittelinkin ja loppukuusta olisi tarkoitus siirtyä (mikäli mahdollista eli paino vain edelleen siis laskee...) maltillisempaan putoamiseen. Seurataan ja tarkkaillaan tilannetta.

Kuvassa välipala tänään iltapäivällä. Ruisleipää (päällä vain levitettä & juustoa, kurkut & tomaatit yms. syön sitten salaatti-annoksessa) ja teetä. Lisäksi hedelmäsalaattia (omenaa, verigreippiä, viinirypäleitä, ananasta ja banaania).

Tuota makeanhimoa kannattaa tosissaan tarkkailla, varoitukset ahmimiskohtauksesta eivät ole turhia. Ja itsellä on niistä kyllä kokemusta. Parina päivänä tällä viikolla olin pyörtää päätökseni herkuttomasta tammikuusta, mutta en sittenkaan pyörtänyt. Jos sen tulen tekemään, ei sitten mitään, tyhmähän se on, joka ei mieltään joskus muuta! Ahmimisfiilikseen asti en asioita päästä. Rennosti nauttien!

Niin ja paino pyörii nyt 86:n tietämissä.