Tammikuun alussa painoni oli 90 kiloa, joulukuussa painoa oli jo tippunut 2 kiloa. Tammikuun tavoitteeksi asetin huiman 5½:n kilon pudotuksen eli tavoitepainoksi tuli 84,5 kg. Tavoite on toisaalta hassu, koska vaakani ei voi näyttää 85,5 kiloa. Se kun digitaalivaaka 0,2:n kg tarkkuudella:). Eli tavoite on tarkemmin sanottuna 84,4-84,6. Nämä on sallitut vaihtoehdot:). Vaaka näytti tänään aamulla 84,4 kg. Olo on aika uskomaton. Osa minusta uskoi tavoitteen saavuttamiseen, osa piti sitä naurettavan kovana. Mutta näin siinä nyt kävi ja olen iloinen asiasta. Kovin työhän alkaa vasta nyt, saavutetut tulokset täytyisi pystyä pitämään. Ja mielellään pikku hiljaa paino voisi laskea vielä tuostakin. Mutta nyt olen tähän tyytyväinen tässä vaiheessa ja on sanottava itselleen; hyvin vedetty, jatka samalla linjalla!
Mitä uutta on tapahtunut? Tein etukäteen ruokasuunnitelman melkein koko tammikuuksi (tammikuun lopun suunnitelmat lähempänä ajankohtaa). Suunnitelma toki eli sen mukaan miten paino laski ja miten paljon oli liikuntaa. Toimi aivan ihmeellisen hyvin, hienoa! Päätin myös pitää, mikäli mahdollista, herkuttoman (leivonnaiset) tammikuun. Suklaata olen syönyt tammikuussa muutaman konvehdin ja yhden suklaapatukan. Mutta leivonnaisia, noita paholaisia, en ollenkaan. Helmikuusta eteenpäin nekin ovat sitten sallittuja, maltilliset määrät toki! Ihme on kaiketi tapahtunut, en tosiaan muista, koska olisin näin kauan ollut ilman herkullisia leivonnaisia. Ja vain pari kertaa niitä on tosissaan tehnyt mieli, vain siis pienen pientä horjuntaa, ei suuria vaikeuksia.
Yritin mennä ruokakauppaan aina siten, että ei ollut nälkä, tämäkin on yllättävän tehokas juttu. Olen tämän neuvon usein lukenut / kuullut laihdutusasiantuntijoiden suusta. Olen pitänyt sitä toisaalta hyvänä, toisaalta vähän lapsellisena. Mutta nyt voin sanoa, siinä on perää! Eli toimii. Pieni ja yksinkertainen juttu, mutta teho ja hyöty on suunnaton. Suunnitelin päivän ateriat siten, että jos en muuten ehtinyt, jäin töiden jälkeen työpaikalle syömään viimeiset eväät, ettei vain ole nälkä siellä kaupassa. Juominen; oli kova yritys juoda 1½-2 litraa päivässä. En tosin laskenut tarkkaan, mutta epäilemättä joka päivä en päässyt tuohon tavoitteeseen. No, toisaalta se oli hyvin odotettavaa. Juominen on jonkinasteinen ongelma edelleen, mutta onneksi kehitystä parempaan on tapahtunut.
Söin 4-5 pientä ateriaa/välipalaa päivässä. Käytännössä työpäivinä 5 ruokailukertaa, vapaapäivinä 4. Salaattia iso annos 1-2 krt päivässä. Ja toki tammikuun ruokavalioon kuului VLCD-tuotteita, alkukuusta enemmän, loppukuusta jo sitten voimakkaasti vähentäen.
Näillä resepteillä paino tippui siis 5,6 kiloa kuukaudessa. Tarkoitus oli joulukuussa valmistella, tammikuussa pitää tiukka kuuri ja kontrolli. Nämä onnistuivat. Painonhallinta olisi nyt kova sana!
Tempoilua painon kanssa. Taistelua makeanhimon tainnuttamiseksi. Elämänmittainen urakka. Hope for the best.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
torstai 28. tammikuuta 2010
Makeanhimo
Voin ihan rehellisesti sanoa, että makeanhimo on se syy, miksi minulla on ylipainoa. Tykkään ihan terveellisistä, tavallisista ruoista, en ole mikään kulinaristi. Tavallinen suomalainen kotiruoka on suosikkini. Pidän myös salaateista, teen niitä usein ja syön paljon. Mutta se mikä on ongelma, on leivonnaiset. Ihan kaikki mahdollinen; pulla, munkit, kakut, keksit. You name it, I´ll eat it! Suklaa, jäätelö, karkit ja sipsit maistuvat toki myös, mutta ongelma nro 1 on kuitenkin leivonnaiset. Niin se on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa. Nyt olen ollut (toistaiseksi) tammikuun herkuttomalla ruokavaliolla, ei herkkupäivän päivää ole ollut. Suklaata olen syönyt yhden patukan ja muutaman konvehdin. Siinä kaikki tammikuussa tähän asti.
Tässä on siten ollut aikaa pohtia ongelman ydintä. Makea on rauhoittava "lääke" mulle, syön sitä suruun, masennukseen, iloon, ihan mihin vain. Ja loppujen lopuksi söin sitä ihan vain tavan vuoksi. Vaikka en olisi halunnut, söin silti. Usein töistä tullessa menin nälkäisenä kauppaan ja ostin kaiken, mitä mieli teki. Söin kuitenkin ensin järkevää ruokaa ja sitten vasta oli herkkujen vuoro. Usein kävi niin, että nälkä oli jo taltutettu, eikä lisää olisi tarvittu. Mutta kun sitä makeaa oli kaapissa, sehän piti syödä pois. Ihan KAIKKI. Vaikka kuinka olisi tullut ähky ja paha olo. Surullista. Mun suhde makeaan ei ole terveellä pohjalla, en osaa olla, jos kaapissa on jotakin. Se on ihan pakko syödä pois.
Kuitenkin suurin oivallukseni on, että makean syöminen EI tee minua onnelliseksi. Masennus ei katoa, suru ei leivonnaisista tokene. Mikään määrä makeaa ei sitä pysty tekemään. Makeanhimo on pitänyt minua otteessaan niin kauan, kuin jaksan muistaa. Ehkä näiden pohdintojen jälkeen olen yhden pienen pienen askelen lähempänä taltuttaa tai ainakin vaimentaa se. Peto vaanii ja vaanii tietysti koko ajan. Ongelmasyöppö on aina ongelmasyöppö. Voin nyt tosi paljon paremmin kuin vielä pari kuukautta sitten syödessäni paljon makeita päivittäin. Ainakin elimistö on kiitollinen tämän hetkisestä ruokavaliostani:)-. Toivottavasti elämän - ja painonhallintaprojektini pitää ja jaksan ylläpitää terveellisempiä ruokailutapoja. Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä.
Odotan kuitenkin - innolla ja kauhulla - maanantaita. Helmikuun ensimmäistä päivää, päivää, jolloin olen ajatellut pitää herkkupäivän. Pystynkö jättämään herkuttelun siihen yhteen päivään, miltä tuntuu tiistaina? Pelottaa. Kuka minun mieltäni hallitsee, makeanhimo vai minä itse? Ainakaan taistelutta en luovuta!
Tässä on siten ollut aikaa pohtia ongelman ydintä. Makea on rauhoittava "lääke" mulle, syön sitä suruun, masennukseen, iloon, ihan mihin vain. Ja loppujen lopuksi söin sitä ihan vain tavan vuoksi. Vaikka en olisi halunnut, söin silti. Usein töistä tullessa menin nälkäisenä kauppaan ja ostin kaiken, mitä mieli teki. Söin kuitenkin ensin järkevää ruokaa ja sitten vasta oli herkkujen vuoro. Usein kävi niin, että nälkä oli jo taltutettu, eikä lisää olisi tarvittu. Mutta kun sitä makeaa oli kaapissa, sehän piti syödä pois. Ihan KAIKKI. Vaikka kuinka olisi tullut ähky ja paha olo. Surullista. Mun suhde makeaan ei ole terveellä pohjalla, en osaa olla, jos kaapissa on jotakin. Se on ihan pakko syödä pois.
Kuitenkin suurin oivallukseni on, että makean syöminen EI tee minua onnelliseksi. Masennus ei katoa, suru ei leivonnaisista tokene. Mikään määrä makeaa ei sitä pysty tekemään. Makeanhimo on pitänyt minua otteessaan niin kauan, kuin jaksan muistaa. Ehkä näiden pohdintojen jälkeen olen yhden pienen pienen askelen lähempänä taltuttaa tai ainakin vaimentaa se. Peto vaanii ja vaanii tietysti koko ajan. Ongelmasyöppö on aina ongelmasyöppö. Voin nyt tosi paljon paremmin kuin vielä pari kuukautta sitten syödessäni paljon makeita päivittäin. Ainakin elimistö on kiitollinen tämän hetkisestä ruokavaliostani:)-. Toivottavasti elämän - ja painonhallintaprojektini pitää ja jaksan ylläpitää terveellisempiä ruokailutapoja. Tänään on loppuelämän ensimmäinen päivä.
Odotan kuitenkin - innolla ja kauhulla - maanantaita. Helmikuun ensimmäistä päivää, päivää, jolloin olen ajatellut pitää herkkupäivän. Pystynkö jättämään herkuttelun siihen yhteen päivään, miltä tuntuu tiistaina? Pelottaa. Kuka minun mieltäni hallitsee, makeanhimo vai minä itse? Ainakaan taistelutta en luovuta!
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Tammikuun väliraportti
Damn, eilen en sitten saanutkaan mentyä jääkaapille, vaan lähdin ulos ihanaan talvisäähän lenkille, olin melkein 2 tuntia! Tai no, saahan sen Borginkin mukaan liikuntaa harrastaa, jos sitä tekee mielellään. Näissä talvimaisemissa sen todellakin tekee enemmän kuin mielellään!
Olen siirtynyt ennakoitua nopeammin vähentämään VLCD-tuotteiden käyttöä. Paino on 2:n viikon aikana laskenut tasan sen, minkä suunnittelinkin ja loppukuusta olisi tarkoitus siirtyä (mikäli mahdollista eli paino vain edelleen siis laskee...) maltillisempaan putoamiseen. Seurataan ja tarkkaillaan tilannetta.
Olen siirtynyt ennakoitua nopeammin vähentämään VLCD-tuotteiden käyttöä. Paino on 2:n viikon aikana laskenut tasan sen, minkä suunnittelinkin ja loppukuusta olisi tarkoitus siirtyä (mikäli mahdollista eli paino vain edelleen siis laskee...) maltillisempaan putoamiseen. Seurataan ja tarkkaillaan tilannetta.
Kuvassa välipala tänään iltapäivällä. Ruisleipää (päällä vain levitettä & juustoa, kurkut & tomaatit yms. syön sitten salaatti-annoksessa) ja teetä. Lisäksi hedelmäsalaattia (omenaa, verigreippiä, viinirypäleitä, ananasta ja banaania).
Tuota makeanhimoa kannattaa tosissaan tarkkailla, varoitukset ahmimiskohtauksesta eivät ole turhia. Ja itsellä on niistä kyllä kokemusta. Parina päivänä tällä viikolla olin pyörtää päätökseni herkuttomasta tammikuusta, mutta en sittenkaan pyörtänyt. Jos sen tulen tekemään, ei sitten mitään, tyhmähän se on, joka ei mieltään joskus muuta! Ahmimisfiilikseen asti en asioita päästä. Rennosti nauttien!
Niin ja paino pyörii nyt 86:n tietämissä.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Patrik Borg
Lueskelin tänään dieettiguru Patrik Borgin teesejä laihduttamisesta tai siis oikeammin painonhallinnasta. Juttu oli pitkä (KG 1/2010) ja sisälsi tosi paljon asiaa. Säilytän lehden ja luen jutun vielä varmasti moneen kertaan läpi.
Tässä pieni otos tekstistä:
"Kuurityyppiset laihdutukset onnistuvat harvoin, koska niiden toiminta perustuu kielloille. Kun syödään jatkuvasti ihan liian vähän, elimistö painuu säästöliekille. Jatkuva liian alhainen energiansaanti toimii sitten sytykkeenä hillitömille mielihaluille" Borg toteaa.
Juurikin näin! Borg ei todellaakaan suosittele mitään laihdutuskuuria, vaan HETI alkavaa painonhallintaa.
"Todellisuudessa syyt painonnousuun löytyvät pomminvarmasti elintavoista. Laihtuminen onnistuu kyllä, kunhan niitä sorvataan parempaan malliin."
"Laihduttajan ei misään nimessä kannata keskittyä syömään vähemmän. Se on itse asiassa pahinta, mitä voi tehdä. Kitsastelu ruoan äärellä tarkoittaa takuuvarmasti kahta asiaa. Ensinnäkin: kun ihminen sinnittelee näläntunnetta vastaan, elimistön oma nälänhallintamekanismi menee sekaisin sillä seurauksella, että lopulta on tosi vaikea tuntea, milloin on syönyt sopivasti. Toiseksi: jatkuva liian vähällä ravinnolla kituuttaminen kiristää nälkävieteriä. Sitten huonolla hetkellä, väsyneenä tai kipeänä, vieteri väistämättä katkeaa ja alkaa herkkujen lappaminen" Borg selittää.
Se mies taitaa tietää, mistä puhuu:)-.
"Syö sen verran kun keho pyytää."
"Väitän, että kun ihminen alkaa syödä vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä, noudattaa säännöllistä ateriarytmiä, jossa nautitaan aterialla niin paljon ruokaa kuin mieli tekee, tuunaa lisäksi muutamaa elintapaa myöhemmin ja saa tarpeeksi lepoa, laihtuminen hoituu siinä sivussa".
-> Laihtumiseen ei tarvita tietoa kaloreista tai rasvaprosenteista.
-> Harrasta liikuntaa ilosta, älä velvollisuuden tunteesta. Painonhallinnassa ravinnolla on paljon liikuntaa isompi rooli.
-> Lopeta syyllisyyden poteminen ja itsesi rankaiseminen.
-> Tee vain sen mittaisia muutoksia, joiden kanssa pystyt elämään jatkuvasti.
-> Aseta maaliviiva vähintään vuoden päähän.
"Kyllä keho osaa mitoittaa energintarpeensa ja poltella muutaman seuraavan päivän aikana pois vaikka sen syödyn munkinkin, jos ihminen vain kuuuntelee sen signaaleja."
Väite on radikaali, mutta Borgin usko kehon viisauteen on järkähtämätön.
"Jos perusruokailu on kunnossa, mukaan mahtuu hyvin myös herkkuja. Pahimmin itseään huijaa se laihduttaja, joka kieltää itseltään kaiken nautiskelun."
JA vielä:
" Ihan oikeasti ja kauaskantoisesti toimivat ainoastaan sellaiset elämäntapamuutokset, joita on helppo noudattaa ja jatkaa pidempäänkin. Onnistuneessa painonhallinnassa ei myöskään tarvita yhtään kevyttuotteita. Oikeasti kevyeksi aterian tekee kasvisten käyttö."
"Alle vuoden etappia ei juuri kannata ajatellakaan. Kahden vuoden mittaisella projektilla taas on jo oikein hyvät ennusteet jättää laihdutuskierre pysyvästi taakse."
Borgin ajatukset herättävät paljon - ajatuksia. Omat käsitykset monessakin kohtaa on aika lailla erilaiset. Mutta niin kuin aina, kaikki ei sovi kaikille. Mutta tässä puhuukin asiantuntija, jolla on asiasta kokemusta. Mullakin on kokemusta, mutta lähinnä vain 1:n ihmisen osalta. Ja onnistuneet laihdutukset/painonhallinnat - on pyöreä NOLLA. Tai joo, viimeisimmästä otoksesta jäi 5 kiloa tulematta takaisin.... Mutta piste Borgille ja se nolla mulle eli 1-0.
Siis eikun kohden rentoa painonhallintaa - syömällä enemmän ja liikkumalla vähemmän! Ja eiku jääkaapille...
Tässä pieni otos tekstistä:
"Kuurityyppiset laihdutukset onnistuvat harvoin, koska niiden toiminta perustuu kielloille. Kun syödään jatkuvasti ihan liian vähän, elimistö painuu säästöliekille. Jatkuva liian alhainen energiansaanti toimii sitten sytykkeenä hillitömille mielihaluille" Borg toteaa.
Juurikin näin! Borg ei todellaakaan suosittele mitään laihdutuskuuria, vaan HETI alkavaa painonhallintaa.
"Todellisuudessa syyt painonnousuun löytyvät pomminvarmasti elintavoista. Laihtuminen onnistuu kyllä, kunhan niitä sorvataan parempaan malliin."
"Laihduttajan ei misään nimessä kannata keskittyä syömään vähemmän. Se on itse asiassa pahinta, mitä voi tehdä. Kitsastelu ruoan äärellä tarkoittaa takuuvarmasti kahta asiaa. Ensinnäkin: kun ihminen sinnittelee näläntunnetta vastaan, elimistön oma nälänhallintamekanismi menee sekaisin sillä seurauksella, että lopulta on tosi vaikea tuntea, milloin on syönyt sopivasti. Toiseksi: jatkuva liian vähällä ravinnolla kituuttaminen kiristää nälkävieteriä. Sitten huonolla hetkellä, väsyneenä tai kipeänä, vieteri väistämättä katkeaa ja alkaa herkkujen lappaminen" Borg selittää.
Se mies taitaa tietää, mistä puhuu:)-.
"Syö sen verran kun keho pyytää."
"Väitän, että kun ihminen alkaa syödä vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä, noudattaa säännöllistä ateriarytmiä, jossa nautitaan aterialla niin paljon ruokaa kuin mieli tekee, tuunaa lisäksi muutamaa elintapaa myöhemmin ja saa tarpeeksi lepoa, laihtuminen hoituu siinä sivussa".
-> Laihtumiseen ei tarvita tietoa kaloreista tai rasvaprosenteista.
-> Harrasta liikuntaa ilosta, älä velvollisuuden tunteesta. Painonhallinnassa ravinnolla on paljon liikuntaa isompi rooli.
-> Lopeta syyllisyyden poteminen ja itsesi rankaiseminen.
-> Tee vain sen mittaisia muutoksia, joiden kanssa pystyt elämään jatkuvasti.
-> Aseta maaliviiva vähintään vuoden päähän.
"Kyllä keho osaa mitoittaa energintarpeensa ja poltella muutaman seuraavan päivän aikana pois vaikka sen syödyn munkinkin, jos ihminen vain kuuuntelee sen signaaleja."
Väite on radikaali, mutta Borgin usko kehon viisauteen on järkähtämätön.
"Jos perusruokailu on kunnossa, mukaan mahtuu hyvin myös herkkuja. Pahimmin itseään huijaa se laihduttaja, joka kieltää itseltään kaiken nautiskelun."
JA vielä:
" Ihan oikeasti ja kauaskantoisesti toimivat ainoastaan sellaiset elämäntapamuutokset, joita on helppo noudattaa ja jatkaa pidempäänkin. Onnistuneessa painonhallinnassa ei myöskään tarvita yhtään kevyttuotteita. Oikeasti kevyeksi aterian tekee kasvisten käyttö."
"Alle vuoden etappia ei juuri kannata ajatellakaan. Kahden vuoden mittaisella projektilla taas on jo oikein hyvät ennusteet jättää laihdutuskierre pysyvästi taakse."
Borgin ajatukset herättävät paljon - ajatuksia. Omat käsitykset monessakin kohtaa on aika lailla erilaiset. Mutta niin kuin aina, kaikki ei sovi kaikille. Mutta tässä puhuukin asiantuntija, jolla on asiasta kokemusta. Mullakin on kokemusta, mutta lähinnä vain 1:n ihmisen osalta. Ja onnistuneet laihdutukset/painonhallinnat - on pyöreä NOLLA. Tai joo, viimeisimmästä otoksesta jäi 5 kiloa tulematta takaisin.... Mutta piste Borgille ja se nolla mulle eli 1-0.
Siis eikun kohden rentoa painonhallintaa - syömällä enemmän ja liikkumalla vähemmän! Ja eiku jääkaapille...
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Lukupohdintoja
Opiskeluaikoina (80-luvun lopulla) painoin 74-78 kiloa. Silloin tuntui, että se on paljon ja olin ainoa lihava (pyöreä?) luokallani. NYT jos painaisin vaikkapa tuon 78, tuntuisi olo kevyeltä ja "hoikalta". Niin se perspektiivi muuttuu, kun kilot muuttuu:)-
Pituuteni on 162, joten jos seuraavaksi pohdittaisiin painoindeksiä. Tämänhetkinen BMI on 33,2 eli merkittävä lihavuus. BMI:llä mitattuna normaalipainoni on välillä 49-65 kiloa. Aikuisena en ole oikeastaan koskaan painanut 65:ttä kiloa, kerran ja vain hetkellisesti n. 20-vuotiaana laihdutuskuurin päätteeksi.... puhumattakaan painosta alle 65 kiloa! Ja siitähän se jojoilu on sitten aikanaan alkanut. Yli 20 vuotta sitten. Gulp. 15-23 vuotiaana olen painanut enimmäkseen tuon 70 ja risat. Sitä en tarkalleen muista, koska paino ensimmäisen kerran alkoi numerolla 8 tai 9. Ehkä jossakin iässä 30 ja risat meni 80 rikki. Ja varmaan 35-40 ja risat-iässä paino on seilannut enimmäkseen 85-96 välissä. Hurjat on luvut, kun pituuttakaan ei kummosesti ole.
Ehkä se kokovartalopeili olisi ollut kannattava ostos.
Pituuteni on 162, joten jos seuraavaksi pohdittaisiin painoindeksiä. Tämänhetkinen BMI on 33,2 eli merkittävä lihavuus. BMI:llä mitattuna normaalipainoni on välillä 49-65 kiloa. Aikuisena en ole oikeastaan koskaan painanut 65:ttä kiloa, kerran ja vain hetkellisesti n. 20-vuotiaana laihdutuskuurin päätteeksi.... puhumattakaan painosta alle 65 kiloa! Ja siitähän se jojoilu on sitten aikanaan alkanut. Yli 20 vuotta sitten. Gulp. 15-23 vuotiaana olen painanut enimmäkseen tuon 70 ja risat. Sitä en tarkalleen muista, koska paino ensimmäisen kerran alkoi numerolla 8 tai 9. Ehkä jossakin iässä 30 ja risat meni 80 rikki. Ja varmaan 35-40 ja risat-iässä paino on seilannut enimmäkseen 85-96 välissä. Hurjat on luvut, kun pituuttakaan ei kummosesti ole.
Ehkä se kokovartalopeili olisi ollut kannattava ostos.
lauantai 9. tammikuuta 2010
Aloitus
Niin, mistähän sitä aloittaisi. Tuntuu, että sellaista pistettä tai ajankohtaa on mahdoton määritellä. Jos sellainen väkisin määritellään, sanotaanko vaikkapa joulukuun 1. 2009. Uuden elämän ensimmäinen päivä. Ja tätä en ajattele ensimmäistä kertaa:)-. Joten vähän huvittaa, mutta olkoon sitten niin. Uusi elämä on alkanut 1.12.09. Uskotaan!
En ole koskaan ollut hoikka, enkä sellaista tavoitetta nytkään ole asettanut. Se olisi utopiaa. Mieluummin haluan olla realisti ja edetä sen mukaan.
Aloituspaino 1.12 oli 92 kiloa (enimmilläni olen painanut 96,6 kg).
Joulukuu meni taistellessa, pystyäkö vai eikö pystyä. Olen ikuinen jojolaihduttelija ja nyt olisi (taas) tarkoitus yrittää muuttaa elämäntavat kokonaan ja lopullisesti. Aiemmin olen parhaimmillani pystynyt laihduttamaan 15-17 kiloa, mutta aina kilot ovat hiipineet takaisin. Viimeisimmästä tehokkaasta laihdutuksesta on noin 3 vuotta (silloin kevenin 17 kiloa). Näistä kiloista enää 4-5 jäi tulematta takaisin. Eikä kaivata! Eli nyt ryhdistäytyminen on jälleen käynnissä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta!
En ole koskaan ollut hoikka, enkä sellaista tavoitetta nytkään ole asettanut. Se olisi utopiaa. Mieluummin haluan olla realisti ja edetä sen mukaan.
Aloituspaino 1.12 oli 92 kiloa (enimmilläni olen painanut 96,6 kg).
Joulukuu meni taistellessa, pystyäkö vai eikö pystyä. Olen ikuinen jojolaihduttelija ja nyt olisi (taas) tarkoitus yrittää muuttaa elämäntavat kokonaan ja lopullisesti. Aiemmin olen parhaimmillani pystynyt laihduttamaan 15-17 kiloa, mutta aina kilot ovat hiipineet takaisin. Viimeisimmästä tehokkaasta laihdutuksesta on noin 3 vuotta (silloin kevenin 17 kiloa). Näistä kiloista enää 4-5 jäi tulematta takaisin. Eikä kaivata! Eli nyt ryhdistäytyminen on jälleen käynnissä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)