Ohut kesäpaita

Aamulla capreja jalkaan laittaessani huomasin, että ne tuntuivat löysemmiltä kuin viimeksi niitä pitäessäni. Ja niinpä - uskalsin puntariin ja olihan se paino hivenen liikahtanut alaspäin. Kuten aiemmin totesin, olen hävinnyt taistelun, mutta en koko sotaa. Helteet tai ei, nyt taistellaan näitä takaisin tulleita 2:ta kiloa pois. Mitään aikarajaahan ei tavallaan ole, suurimmat kilot on jo pois, tärkeintä olisi se, että takaisinpäin EIVÄT tulisi. Loppuelämä on sitä taisteluaikaa:).

Parisen viikkoa sitten käväisin alennusmyynneillä katselemassa lähinnä uusia farkkuja ja lenkkareita. Sekä tarvitsin myös uudet rintsikat, koska kaikki vanhat ovat liian isoja, ei kuppikooltaan (valitettavasti koko ei ole pienentynyt B:ksi vaan on edelleen C) vaan ympärysmitaltaan. Uudet farkuthan olin asettanut palkinnoksi alle 75 käyvästä painosta. Kuten todettua, painonihan kävi kertaalleen 74,8 ja siten palkinto (noin aseteltuna) oli saavutettu. Farkkuja ei löytynyt. Tai paritkin kivat olisivat olleet ja tosi hyvissä alennuksissa vielä, mutta ei ollut sopivaa kokoa! Toiset kivat olivat sen verran pienet, että en uskaltanut ostaa. Ne mahtuivat päälle, mutta kiristivät liikaa. Ja toisista farkuista olivat koot 44, 42 ja 40 (ei tuumaa:). Ja niistä kaikki olivat liian ISOJA. Ihan käsittämätöntä tuo kokoasia. Periaatteessa housut kuin housut - ei mulle 38 pitäisi olla sopiva. Niissäkin pitäisi olla jokin standardi. Ehdin jo kovin ilahtua, että nyt varmasti löytyy. Pettymys suuri - ei niin ei.

Farkkuostoksille täytyy siten mennä joku toinen kerta uudestaan. Tällä parin viikon takaisella ostoskierroksella löytyi sitten kaikkea muuta - tosi tukevat rintsikat (vain 3 euroa alennusta, murmur), oranssi jumppapaita (kokoa M, mutta sopii kivasti), lenkkarit, kesäkengät, mustat suorat perushousut (koko 40), ulkoiluhousut syksyä varten (-50%) ja ohuen ohut kesäpaita. Tuo kesäpaita on sellainen, mitä olin jo muutamaan otteeseen ihastellut tangossa kaupassa käydessäni. Värit on sellaiset just mun suosikit (paidassa on 4:ää väriä) ja se on aika naisellinen tai oikeastaan tyttömäinen. Niitä oli 2 jäljellä ja ne oli puolella hintaa. Koko M mahtui. Se on ollut ihana päällä näillä helteillä. Ja ihmiset ovat kehuneet. Uudet kauniit vaatteetkin ilahduttavat ja piristävät. Vaikka mä en mikään vaatefriikki olekaan. Kaukana siitä:)-.

ps. Oho, 6. lukija eksynyt blogiin. Kivakiva.

Kevään tuntua

Kevät tulee, kuten me kaikki olemme huomanneet. Vaikka itse en erityisemmin keväästä enkä kesästä välitä, jotenkin positiivisesti kevät minuunkin vaikuttaa. Se on ihanaa, kun saa luopua toppavaatteista ja pukeutua ohuemmin. Kevätinnostuspuuskassa pesinkin toppavaatteita pois käytöstä ja laittelen ne kohta hyllyilleen odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Tai enpä tiedä, kuinka "sopivia" ne sitten syksyllä/talvella ovat:)-. Jep, yhtä hyvin ne voivat olla liian pieniä kuin liian isoja... tai sitten vaikka sopivia. Mun kristallipallo on sen verran huurteessa, että en osaa sanoa ennustusta. Ei auta kuin antaa ajan kulua ja katsoa sitten syksyllä, miltä näyttää.

Huhtikuun painotilanne näyttää nyt ennakoitua pienemmältä. Maaliskuu oli sen verran vaikea, että hölläsin huhtikuun tavoitetta helpommaksi. Tai ainakin jätin siihen takaportin, jos ei kerran paino laske, ei sitten. Ei tämä ole ihan niin vakavaa. Mutta tänä aamuna puntarilla olikin taas kevennettyä sanomaa. Jos näin jatkuu, saavutan varmasti huhtikuun pienemmän tavoitepainon (77), siihen on enää matkaa - 400g. Mutta en aio nuolaista ennen kuin tipahtaa, vielä on huhtikuuta yli puolet jäljellä!

Ruokakuva (anteeksi heikko laatu): sunnuntaina tuli ulkoillessa niin kova nälkä, että oli pakko pitkästä aikaa tehdä perunamuusia. Muusi & lihapullat, nam! Niille, jotka ihmettelevät salaatin puuttumista: syön päivittäin iiison salaattiannoksen omana erillisenä aterianaan.

Liikuntaankin kevät tuo lisää sykettä. Keventynyt kroppakin jaksaa paremmin. Huomaan esim ylämäissä, että en enää puuskutakaan entiseen tahtiin ja pystyn menemään voimalla loppuun asti. Eli ilmeisesti kunto on hieman kohentumaan päin:)-. Olenkin pyrkinyt keväällä ottamaan jumpat (ainakin vesijumpan) aika tosissani. Sekä muutama viikko sitten olen lisännyt normaaliin kävelyliikuntaani sen 1:n kerran viikossa, kun kävelen tosi lujaa (omalla tasollani) noin ½ tuntia. Ilmeisesti nämäkin pikku asiat vähitellen vaikuttavat kuntoon. Olen tosin aina ollut sitä mieltä, että ½:n tunnin lenkki ei ole yhtään mitään, vähintään tunti se olla pitää. Nyt taitaa olla aika muuttaa mieli tässäkin asiassa!

Ps. Tervetuloa lukija nro 4. Mukava, jos nämä mun jorinat jotakuta kiinnostaa.

Bmi 29,9

Aamun punnitustulos kertoi yllättävää asiaa. Jostakin tuntemattomasta syystä (nestevajaus tai jotain?) paino oli laskenut jopa alle 79 kg. Eli vaaka näytti 78,4. Oli syy mikä hyvänsä, kyllä tämä mulle kelpaa:)-. Sehän tarkoittaa sitä, että en olisi enää "merkittävästi lihava" vaan "lievästi lihava". Tiedostan kyllä, että tuskin tämä mitään todellista painonlaskua on, koska aika lailla suurempia painolukuja oli ihan muutama päivä sitten. Mutta niinhän se paino yleensä kehittyykin, edes ja takaisin. Ei se koskaan pysy ihan paikoillaan tai laske / nouse tasaisesti.

Täytyisi varmaan yrittää käydä vähän harvemmin vaa'alla. Nyt olen käynyt useita kertoja viikossa, se on ihan liikaa. Painonheilahtelutkin saattavat olla melko suuria. Mutta niin tai näin, nautitaan nyt tästä bmi:stä ja jatketaan töitä. Kohti painonhallintaa ja kevyempää elämää!

Maaliskuu meni jo

Ja jälleen olisi aika hivenen pohtia mennyttä kuukautta. Kuinka hyvin tai huonosti se onnistui ja tuliko mitään tuloksia? Arvosanaa maaliskuulta ei voi asettaa kovin korkeaksi. Eli meni huonosti ja onneksi vähän hyvinkin joissakin osa-alueissa. Toisaalta se kaikista tärkein tavoite (ei painonnousua) onnistui jälleen hienosti, siitä on ansaittu hyvät maininnat. Vaikka paino on laskenut maaliskuun aikana ihan kivasti (-1,4 kg) suuret miinukset tulevat herkuttelun karkaamisesta käsistä (useita kertoja) ja mikä kenkkumaisinta: myös liikunta on tuntunut maaliskuussa pakkopullalta.

Helmikuun lopussa paino oli 81,4, nyt maaliskuun lopussa puntari näyttää 80,0. Tuohon sivipalkkiin olen merkannut sen punaisella (merkintä katoaa siitä, kun tulee uusia merkintöjä). Näin merkiksi siitä, että paino käväisi maaliskuussa jo seiskalla alkavassa lukemassa (79,6), joten tämän aamuinen paino on korkeampi kuin maaliskuun alin.  Ei tämä asia ole mitenkään vakava, mutta syy siihen on eli se herkuttelun ryöstäytyminen.

Olen huomannut, että kun suunnittelen herkkupäivää, siihen kuuluu ihan mieletön määrä herkkuja. Se nyt ei kerta kaikkiaan taida käydä. Ostan niitä ison kasan, enkä oikeastaan jaksaisi syödä kaikkia. Mutta koska niitä ON, ne pitää syödä KAIKKI pois. Ja sitä paitsi se pullien leipominen pakkaseen oli huono huono idea. Arrrgh. Herkkuja ei kerta kaikkiaan voi eikä pysty säilömään. Niitä hankitaan tasan sen verran kuin kerralla on soveliasta syödä. Ei yhtään ylimääräistä. Niin, entinen minä olisi syönyt ne itsetehdyt pikkupullat noin 2:ssa päivässä (23 kpl). Nyt siihen meni kuitenkin 11 päivää. Joten hiukan oli jarrua matkassa:)-. Jos herkuttelu on maltillista (tämän viikon herkkupäivänä söin yhden kermamunkin ja yhden suklaapatukan) se ei todellakaan vaikuta puntarissa suuntaan eikä toiseen. Ja tuon määrän herkkua pitäisi ja täytyisi riittää kerta-annokseksi. Jos mä nyt olen taas yhden askelen viisaampi tässä ikuisuusasiassa. Toivotaan näin.

Liikunnasta sitten; siihen täytyisi löytää uudestaan se into ja palo. Sitä odotellessa, toivottavasti se saapuu samassa tahdissa kuin mitä lumet katoavat! Tänään olisi vielä ohjelmassa koirien iltalenkki ja vesijumppa. Kumpikaan ei just nyt inspiroi, mutta kehitellään sitä inspistä vaikka väkisin sitten.

ps. Blogiin on ilmestynyt 2 lukijaa. Tervetuloa. Jatketaan urakkaa.

Helmikuu päätöksessä

Ja on tullut aika katsoa helmikuun tulostasoa ja tilannetta - ja siirtää katse maaliskuun haasteisiin. Helmikuun ensisijainen tavoitehan oli (tai siis tavoite ylipäätään aina ja ikuisesti) se, että paino ei nousisi. Ja jos painonlasku edelleen jatkuisi tavoite oli 84,4-> 82. Yllätyksekseni ja ilokseni helmikuussa laskusuhdanne on jatkunut, ja aamulla lukema oli 81,4. Eli jopa alle tavoitteen. Osansa tuossa lukemassa varmasti tekee raskas liikunta loppuviikosta. Mutta niin tai näin, tällaista puntari nyt kertoi. Eli ilosanomaa!

Varsinaisia "lipeämisiä" ruokavaliosta ei ole juurikaan tapahtunut, pari herkkupäivää helmikuussa meni vähän pitkäksi. Mikä tarkoittaa sitä, että herkkupäivästä tuli 2-päiväinen. Mutta ei mitään hälyyttävää kuitenkaan. Tällaisen fiiliksen kun saisi jatkumaan! Se kuitenkin täytyy muistaa, että laihduttaminen on helppoa, painonhallinta vaikeaa. Näin se on ollut ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Välillä tuo laihduttaminenkin on itkua ja hammasten kiristelyä, mutta on se jo monta kertaa onnistunut... painonhallinta valitettavasti ei. Mutta toivotaan, että tällä kertaa historia ei toistaisi itseään.

Ja siitä päästäänkin aasinsillalla maaliskuulle. Tulokset ovat toistaiseksi olleet positiivisia ja yllättäviäkin; aikataulussa olen pysynyt pilkulleen ja ennakkoon asetetetut tavoitteet ovat täyttyneet hyvin. Eli maaliskuun ennakkoasetelma pysyköön sellaisena kuin mitä vuoden alussa ajattelinkin. Tarkoitus on yrittää päästä uudelle kymmenluvulle. Eli maaliskuun tavoite olkoon entinen -> 79kg. Jostakin syystä kymmenluvun vaihdot tuntuvat aina vaikeammilta kuin painonpudotus keskellä kymmenlukua. Jotakin psykologista? Mutta siitäkin huolimatta sitkeästi vain tuon seiskan kimpuun! Wish me good luck!

Tammikuun loppuraportti

Tammikuun alussa painoni oli 90 kiloa, joulukuussa painoa oli jo tippunut 2 kiloa. Tammikuun tavoitteeksi asetin huiman 5½:n kilon pudotuksen eli tavoitepainoksi tuli 84,5 kg. Tavoite on toisaalta hassu, koska vaakani ei voi näyttää 85,5 kiloa. Se kun digitaalivaaka 0,2:n kg tarkkuudella:). Eli tavoite on tarkemmin sanottuna 84,4-84,6. Nämä on sallitut vaihtoehdot:). Vaaka näytti tänään aamulla 84,4 kg. Olo on aika uskomaton. Osa minusta uskoi tavoitteen saavuttamiseen, osa piti sitä naurettavan kovana. Mutta näin siinä nyt kävi ja olen iloinen asiasta. Kovin työhän alkaa vasta nyt, saavutetut tulokset täytyisi pystyä pitämään. Ja mielellään pikku hiljaa paino voisi laskea vielä tuostakin. Mutta nyt olen tähän tyytyväinen tässä vaiheessa ja on sanottava itselleen; hyvin vedetty, jatka samalla linjalla!

Mitä uutta on tapahtunut? Tein etukäteen ruokasuunnitelman melkein koko tammikuuksi (tammikuun lopun suunnitelmat lähempänä ajankohtaa). Suunnitelma toki eli sen mukaan miten paino laski ja miten paljon oli liikuntaa. Toimi aivan ihmeellisen hyvin, hienoa! Päätin myös pitää, mikäli mahdollista, herkuttoman (leivonnaiset) tammikuun. Suklaata olen syönyt tammikuussa muutaman konvehdin ja yhden suklaapatukan. Mutta leivonnaisia, noita paholaisia, en ollenkaan. Helmikuusta eteenpäin nekin ovat sitten sallittuja, maltilliset määrät toki! Ihme on kaiketi tapahtunut, en tosiaan muista, koska olisin näin kauan ollut ilman herkullisia leivonnaisia. Ja vain pari kertaa niitä on tosissaan tehnyt mieli, vain siis pienen pientä horjuntaa, ei suuria vaikeuksia.

Yritin mennä ruokakauppaan aina siten, että ei ollut nälkä, tämäkin on yllättävän tehokas juttu. Olen tämän neuvon usein lukenut / kuullut laihdutusasiantuntijoiden suusta. Olen pitänyt sitä toisaalta hyvänä, toisaalta vähän lapsellisena. Mutta nyt voin sanoa, siinä on perää! Eli toimii. Pieni ja yksinkertainen juttu, mutta teho ja hyöty on suunnaton. Suunnitelin päivän ateriat siten, että jos en muuten ehtinyt, jäin töiden jälkeen työpaikalle syömään viimeiset eväät, ettei vain ole nälkä siellä kaupassa. Juominen; oli kova yritys juoda 1½-2 litraa päivässä. En tosin laskenut tarkkaan, mutta epäilemättä joka päivä en päässyt tuohon tavoitteeseen. No, toisaalta se oli hyvin odotettavaa. Juominen on jonkinasteinen ongelma edelleen, mutta onneksi kehitystä parempaan on tapahtunut.

Söin 4-5 pientä ateriaa/välipalaa päivässä. Käytännössä työpäivinä 5 ruokailukertaa, vapaapäivinä 4. Salaattia iso annos 1-2 krt päivässä. Ja toki tammikuun ruokavalioon kuului VLCD-tuotteita, alkukuusta enemmän, loppukuusta jo sitten voimakkaasti vähentäen.

Näillä resepteillä paino tippui siis 5,6 kiloa kuukaudessa. Tarkoitus oli joulukuussa valmistella, tammikuussa pitää tiukka kuuri ja kontrolli. Nämä onnistuivat. Painonhallinta olisi nyt kova sana!

Tammikuun väliraportti

Damn, eilen en sitten saanutkaan mentyä jääkaapille, vaan lähdin ulos ihanaan talvisäähän lenkille, olin melkein 2 tuntia! Tai no, saahan sen Borginkin mukaan liikuntaa harrastaa, jos sitä tekee mielellään. Näissä talvimaisemissa sen todellakin tekee enemmän kuin mielellään!

Olen siirtynyt ennakoitua nopeammin vähentämään VLCD-tuotteiden käyttöä. Paino on 2:n viikon aikana laskenut tasan sen, minkä suunnittelinkin ja loppukuusta olisi tarkoitus siirtyä (mikäli mahdollista eli paino vain edelleen siis laskee...) maltillisempaan putoamiseen. Seurataan ja tarkkaillaan tilannetta.

Kuvassa välipala tänään iltapäivällä. Ruisleipää (päällä vain levitettä & juustoa, kurkut & tomaatit yms. syön sitten salaatti-annoksessa) ja teetä. Lisäksi hedelmäsalaattia (omenaa, verigreippiä, viinirypäleitä, ananasta ja banaania).

Tuota makeanhimoa kannattaa tosissaan tarkkailla, varoitukset ahmimiskohtauksesta eivät ole turhia. Ja itsellä on niistä kyllä kokemusta. Parina päivänä tällä viikolla olin pyörtää päätökseni herkuttomasta tammikuusta, mutta en sittenkaan pyörtänyt. Jos sen tulen tekemään, ei sitten mitään, tyhmähän se on, joka ei mieltään joskus muuta! Ahmimisfiilikseen asti en asioita päästä. Rennosti nauttien!

Niin ja paino pyörii nyt 86:n tietämissä.