Nyt on muutama ihminen huomannut tai siis sanonut ääneen muuttuneesta olemuksestani. Eilen viimeksi jumpalla ollessani. Tuntuu ihan hyvältä tuollainen huomaaminen ja ääneenkin sanominen. Varsinkin juuri nyt, kun paino tuntuu alkaneen jumitusvaiheen. Eli tuossa 84 ja risat pyöritään tällä hetkellä. Sellaistahan se on, masentaa, kun työtä on tehty ja ruokia vahdittu ja sittenkin jumittaa. Vaikka tietää, että ei paino voi koko ajan mennä alaspäin, eikä jumitusta ole ollut kuin 2-3 päivää. Ihmisen luonto on ihmeellinen ja varsinkin kärsimätön.Eli pienen horjumisen hetkellä on mahtavaa kuulla kehuja ulkomuodosta. Läskiä riittää edelleen, mutta kaipa se -7 ja risat joulukuun alusta jo jonkin verran näkyy. Kivaa. Muistuttelen tässä itselleni, että se helmikuun päätavoite oli pitää saavutettu paino, vasta toissijainen oli painonlasku, haloo!
Toinen mitä kehutaan, on uusi työpaitani, minkä hankin alennusmyyntien loppusuoralla. Se on jonkinverran tyköistuva ja malliltaan hivenen naisellinen. Sellaista paitaa ei tulisi mieleenkään käyttää vapaa-aikana, mutta töihin se sopii kyllä. Itsellä on siinä (mahamakkaroista huolimatta) ihan rento ja mukava olo. Ja mikäs sen mukavampaa, jos toisetkin tykkää ja kehuu. Suomalainen ei kyllä koskaan kehu, jos ei oikeesti tarkoita sitä. Jos ei tykätä, sitten ollaan hiljaa vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti