1,2 kg jäi tavoitteesta

Huhtikuun tavoite oli saavuttaa 85 kg. Se ei ihan toteutunut, vaan puntari näytti aamulla 86,2. Eli huhtikuun pudotus oli siten 3,2 kiloa. Ei tuokaan huono tulos ole ja onneksi jätin sen takaportin, jos ei huhtikuussa onnistu, sitten toukokuussa ainakin:D. Eli asetin nyt uuden takarajan tuolle 85:lle kilolle ja se olisi toukokuun puoliväli. Vaikka en aio mitään erityisiä, ainakaan tiukkoja, tavoitteita asetella tällä kertaan, niin pidetään tuosta kuitenkin kiinni.

 Eilen söin ihanaa lohisalaattia, jossa oli lohen lisäksi jäävuorisalaattia, viinirypäleitä, paprikaa, herneitä ja kurkkua. Sekä tietysti salaatinkastiketta.

Tänään en tiedä mitä tulen syömään, olen nimittäin menossa juhliin. Ja syön sitä, mitä on tarjolla. Kaloreita laskematta. Tässä on vaan eräänlainen probleema ennen lähtöä. Jotakin päällepantavaa pitäisi keksiä. Eilen illalla kokeilin kaikenlaisia puseroita kaapista. Tylsemmät eivät niin näyttäisi mahamakkaroita, mutta yksi aika pirtsakka kirjava pusero houkuttelisi. Mutta se sitten näyttää kaikki mahamakkarat:(.


Mutta siitäkin huolimatta, hauskaa Vappua!

Kevättä siellä ja täällä

Keväisemmät eli lämpimämmät ilmat ovat saapuneet. Se täytyy ottaa huomioon myös pukeutumisessa. Vaatevarastoni ei ole kovin laaja, joten vaihtoehtoja ei kamalasti ole. Käytän vaatteet yleensä todella loppuun asti, eli heitän ne sitten pois, kun enää saumat ovat jäljellä:). Kaivoin esiin ulkoiluhousut, joista muistin kirjoittaneeni tänne blogiin. Muistikuvani mukaan olisin ostanut ne, kun painoin 90 kiloa eli kuvittelin mahtuvani niihin mainiosti. Mutta ehei - muistikultani teki aika tepposen - olen ostanut ne viime keväänä, kun painoin noin 75 kiloa.... Eipä tarvitse siis enää ihmetellä, miksi ne ovat niin kovin kireät. Pystyn kuitenkin juuri ja juuri pitämään niitä. Olen oikeastaan ollut sitä mieltä, että kiristävät ja puristavat housut ovat ikäänkuin eräänlainen rangaistus siitä, että painonhallinta jälleen epäonnistui. Siitäs sait, luuseri! Tai voihan sen rangaistuksen kääntää sitten edukseen ja laihtua takaisin alle 8-kympin lukemiin. Ja sen jälkeen lällätellä - siitäs sait, kun epäilit! Muisti ei ihan totaalisen väärässä ollut, olin ostanut farkut, kun painoin 90 kiloa. Ne sitten ovatkin aavistuksen väljät, painanhan "enää" 86 ja risat. Tässä vielä linkki lenkkihousukirjoitukseen: http://amisatt.blogspot.com/2010/05/ulkoiluhousut-kokoa-l.html

Jokunen aika sitten katselin haikeasti viime vuonna ostettuja vähän tyköistuvampia ja pienempiä vaatteitani. Lähinnä siis T-paitoja ja erilaisia puseroita. Selvästikin kaipaan pois telttamalleista ja hypistelen pienempiä vaatteita. Olin ajatellut, että voin alkaa käyttää niitä sitten, kun painan max 85 kiloa. Läskit näkyy sittenkin, mutta so what!? Vaan tällä viikolla huomaan, että olen jo vetänyt paria pienempää T-paitaa päälleni. T-paidan päälle toki tulee pitkähihainen vaate ja alla oleva jää peittoon. Mutta on ne vaan niin paljon mukavampia kuin nuo teltat. Jos se tästä taas pikkuhiljaa, uskaltaa "koreilla" vaatteillakin. Ihan pikkasen vaan:).

Vaan taidan olla asian suhteen hieman liian arka. Kohtasin tänään ihmisen, joka oli tosi sinut kroppansa kanssa. Kyseessä oli itseäni jonkin verran vanhempi nainen ja aika lailla myös ylipainoinen. Hänellä oli tosi nuorekkaat vaatteet, ja paitana aika tyköistuva pitkähihainen paita. Läskeistä viis veisaten. Jotakuta olisi voineet läskit haitata (niin kantajana kuin katsojanakin), mutta mä kiinnitin positiivisesti huomiota tämän henkilön olemukseen. Hän oli aivan rennosti ja luonnollisesti, eikä vatsamakkaroihin hetken päästä kiinnittänyt mitään huomiota. Hieno asenne!

Noita liian pieniä lenkkeilyhousuja aion  kyllä käyttää jonkun verrankin. Riippuen vähän keleistä, ja kun mulla ei ole paljon tuota valinnanvaraakaan. Ei se haittaa, vaikka ne pikkuisen venyvätkin. Kaapista löytyi samasta housusta toinenkin pari - olin ostanut ne alennusmyynnistä, halvalla kun sai. Ne ovat paremmassa kunnossa, kun en ole niitä montaa kertaa vielä pitänyt. Olkoon ne(kin) sitten palkintona, KUN olen jälleen alle 80-kiloinen, toivottavasti olen.

Blogistalkkausta

Kiertelin katsomassa jokusia laihdutusblogeja, mitä olin laittanut muistiin suosikkeihin. Sieltä löytyi useita, joita ei oltu päivitetty moneen kuukauteen. Monissa oli viimeisissä postauksissa samaa viestiä, kun munkin blogissa. Eli jossakin vaiheessa oltiin onnistuttu ja sitten repsahdettu ja saatu kaikki tai lähes kaikki kilot takaisin tai ainakin useampi kilo takaisin. Onhan se edelleenkin surullinen tosiasia, että suurin osa laihduttajista lihoo uudestaan. Suurin riski takaisinlihomiseen, aika elimistön tottumiseen uuteen painoon taisi tutkimusten mukaan olla 2 vuotta. Eli tuon 2:n vuoden ajan  on suuren suuri riski paluuseen entiseen. Syömisiensä kanssa pitää olla tosi tarkkana, jotta laihdutetut  kilot pysyisivät pois. Oletko valmis siihen, olenko minä valmis siihen?

Monissa lukemistani blogeissa oli sitten muutama viimeinen kirjoitus, jotka kertoivat uudesta alusta. Niinkuin minunkin blogissani ja elämässäni. Sitten niiden muutaman kirjoituksen jälkeen - hiljaisuus. Poistin blogit suosikeistani, ne varmaan tuovat huonoa onnea:D. Joskus tai itse asiassa useinkin käy mielessä, miksi ihmeessä tätä blogia kirjoitan. Tekisi mieli hävittää koko blogi. Mutta en ole kuitenkaan niin tehnyt. Enkä sitä mene tekemään ainakaan ennen kuin olen lukenut kaikki tekstit huolellisesti läpi. Ehkä tämä tukee elämäntapamuutosta omalla tavallaan, kun osa kirjoituksista on osittain päiväkirjatyylisiä. Jos ei muuta mitään, niin otetaan sitten vaikka harrastuksena.

Viime vuoden laihdutukseni perustui tiukkoihin aikatauluihin ja suunnitelmiin. Se toimi hyvin, kuten tuloksista saattaa olettaa. Paino laski jopa yli -20 kg siitä, mitä olen enimmilläni painanut. Mutta sitten en ollutkaan tarpeeksi viisas ja vahva pitääkseni painon kurissa:(. Tämä uusi startti on lähtenyt käyntiin ihan eri tyylillä. Olen asettanut tuon paniikkiylärajan (85 kg), johon toivon pääseväni suhteellisen nopeasti eli huhtikuun loppuun mennessä. Enää -2,8 kiloa matkaa tuohon rajaan. En aio masentua, jos tavoite ei täyty aikarajaan mennessä. Mutta viimeistään toukokuussa sen on toteuduttava! Sen jälkeen toivon painon edelleen laskevan, mutta hitaasti ja ilman mitään sen kummempia aikatauluja. Elämäni aikana olen laihduttanut varmaan satoja kiloja, ainakin useita kymmeniä. Kokemusta on, valitettavasti eniten jojoilusta. Nyt vihdoin toivon olevani valmis ottamaan pitkäaikaisen elämäntapamuutoksen vastaan. Ja toivon myös, että se viime vuoden valtava jojoilu vain vahvistaisi minua ja kasvattaisi sisua.

Jos joku tietää blogin, jossa uusi yritys on toiminut, saa vinkata:).

Aurinko toi jatkuvan migreenin

Kevätaurinko ottaa nyt koville, kun joutuu kärsimään lähes joka päivä migreenistä. Jos vaikka kohta tottuisi tuohon valoisuuteen, niin loppuisi tämä migreenikierrekin. Onneksi mun migreenini on sentään lievää sellaista.

Mä olen enemmän syksy-ja talvi-ihminen, keväästä ja kesästä en niin kovin välitä. Toisaalta voisihan niitä ehkä kaivata, jos kokonaan pois jäisivät. Olen yrittänyt nauttia viimeisistä talvisista päivistä ja ulkoilla mahdollisimman paljon. Töitäkin on ollut - toisaalta hyvä - normaalia enemmän nyt keväällä, joten aikapulakin välillä on. Ja välillä migreeni estää kaikki liikunnat.

Migreenin lisäksi muitakin vaivoja on eli jalkavaivoja. Olen yrittänyt vain olla piittaamatta niistä. Jos oikein hankalaksi heittäytyvät, otan särkylääkettä. Kai ne johtuvat vain ylipainosta ja seisomatyöstä, ei kai se sen kummemmaksi muutttuisi, vaikka tutkimuksiinkin menisi. Keskityn nyt vain tämän painon kanssa kamppailuun, siihen kun saisi valoa tunnelin päähän:)-.

Muutama päivä on mennyt nyt hyvin, päätinkin, että asetan nyt yhden tavoitteen, josta en halua tinkiä. Tai oikeastaan 2 tavoitetta. Ensimmäinen on se, että painaisin huhtikuun lopussa korkeintaan 85 kiloa. Eli tämän aamuisen punnituksen perusteella siihen on matkaa 4,4 kiloa. Ei mahdoton tehtävä, mutta tiukka kuitenkin. Ja se toinen tavoite on selllainen, että painoni en enää ikinä nousisi tuon kilomäärän yli. Allle sen on toki tarkoitus kurkottaa, mutta on pakko olla realistinen. Onhan se paino monta kertaa käynyt alle 80:n lukemissa, mutta ei ole koskaan pysynyt. Olkoon tuo lukema uusi rajalukema. Nuorempanahan se paniikkiraja oli 78 kiloa.

Ekan tavoitteen kimppuun isken nyt urakalla. Tärkeimpänä elementtinä tällä kertaa pidän nyt salaattipäivien lisäämisen. Vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota helmikuussa hehkutin ei päässyt kunnolla alkuun, kun sain pitkittyneen flunssan. Unohdetaan sen asian miettiminen nyt toviksi ja mennään sellaisella, minkä tunnen enemmän omakseni. Eli 2-3 päivää viikossa päivän pääruokana on nyt ruokaisa salaatti normaalin kotiruoan asemesta. Jonkin verran kyttään hiilareita toki, enhän esim juurikaan syö perunaa enkä pastaa. Leipää ja puuroa kyllä, mutta niistä on sitten varaa vähentää.

Eli 30.4 ja 85 kg, tähän pyritään - eikä muuten ole aprillipila:).