Kevät jatkuu

Mä vaan nukkuisin koko ajan. Työaika ei sovi mun omaan rytmiini (herätys arkisin klo 4.30), olen enemmän iltaihminen. Työ on fyysisesti rankkaa, sekin toki väsyttää. Ja väsyttäähän sekin, että elämä on siinä pisteessä, että ajelehdin. Toisaalta olen vapaa "edellisen elämän" velvoitteista, olen vapaa tekemään jotakin muuta. Mutta kun se jokin muu ei ole vielä tässä ja nyt. Pitäisi jaksaa toimittaa asioita, ottaa selvää ja edetä kohden suurempaa muutosta. Elämä on nyt ikäänkuin odotusvaiheessa. Muutos on alkanut, mutta päämäärä on toistaiseksi tuntematon. Ehkä osaisin nauttia tästäkin vaiheesta enemmän, jos tietäisin, mitä on tulossa.

Paino on lähtenyt ihan oikeasti ilman yrittämistä tippumaan. Tällä hetkellä seurailen syömisiäni, mutta vielä muutama viikko sitten söin ihan mitä sattuu. Luulinkin painon olevan jälleen yli 90 kiloa. Olo tuntui sellaiselta, isolta ja pullealta. Sitten kävin puntarilla ja sehän olikin 87 ja vielä iltapaino vaatteet päällä. Olin kyllä miettinyt, että kas kun pitkähihaiset aluspaidat eivät kiristä. Ajattelin niiden venyneen. Mutta puntari on lahjomaton todistaja, paino ei ollut kohonnut, se oli tammikuisesta tilanteesta laskenut.

Nyt olen muutamat ajat rajoittanut makeansyöntiä (lopetettuahan sitä ei saa...) ja muutenkin yrittänyt miettiä taas tarkemmin. Tänään aamulla puntari näytti 85,4 kiloa. Suunta on jälleen oikea, sillä tiellä yritetään pysyä. Elämänmuutosten keskellä ja niistä huolimatta!

Mitä kuuluu?

Kappas, aikaa on vierhähtänyt mukavasti sitten viime kirjoituksen. Vuodenvaihteessa on ollut tapahtumia enemmän kuin pieni ihminen pystyy käsittelemään. Ei ainakaan tarvitse sanoa, että elämä vierii aina samoja latuja!
Ensinnäkään en ole enää yksityisyrittäjä. Tulevaisuus on edelleen hämärän peitossa ja elän ikään kuin tyhjäkäynnillä tällä hetkellä. Mun piti jättäytyä hetkeksi "lomalle" eli työttömäksi pariksi kuukaudeksi. Mutta elämä heitti soppaan sekaan muutamia taloudellisia pakotteita, joiden johdosta otin (otin kun sain) vastaan väliaikaisen työpaikan. Siinä on kaikki pielessä - työaika ei sovi mun kropan rytmiin, työ on raskasta ja ankeaa, palkka on - no, pienen korvauksen vapaa-ajan menetyksestä saan.

Mutta toive paremmasta elää. Tämän suon ja epätoivon tuolla puolen on oltava parempi tulevaisuus. Mahdottomia en haikaile, mutta pientä onnea ja tyytyväisyyttä tavoitellessa mennään.

Paino on ollut hienoisessa laskusuunnassa, johtuen toki vääristä syistä:(. Unettomuus vaivaa, kun herätys on ihan liian aikaisin. Pystyn nukkumaan oikeastaan vain viikonloppuisin. Syömisrytmikin hakee uomaansa. En pysty syömään aamiaista, normaaliin aamiaisaikaani en pysty pitämään töissä taukoa. Eli aamu on huonoa, en kerta kaikkiaan pysty syömään ennen kuutta aamulla, kun vuosikaudet aamiaisaikani on ollut klo 8:n tietämissä! Kroppa sanoo edelleenkin YÖK, vaikka tämä työrytmi on ollut 5 viikkoa. Syön tauolla (9-10 maissa) ja kotiin tullessa (n. klo 14) ja illalla jotakin. Tammikuun aikana paino tipahti melkein 4 kiloa ja vielä sen jälkeen ½ kiloa. Nyt olllaan lukemassa 88, kun käväistiin siis jälleen yli 92:n lukemissa.

Siitä taas jatketaan.

Blogistalkkausta

Kiertelin katsomassa jokusia laihdutusblogeja, mitä olin laittanut muistiin suosikkeihin. Sieltä löytyi useita, joita ei oltu päivitetty moneen kuukauteen. Monissa oli viimeisissä postauksissa samaa viestiä, kun munkin blogissa. Eli jossakin vaiheessa oltiin onnistuttu ja sitten repsahdettu ja saatu kaikki tai lähes kaikki kilot takaisin tai ainakin useampi kilo takaisin. Onhan se edelleenkin surullinen tosiasia, että suurin osa laihduttajista lihoo uudestaan. Suurin riski takaisinlihomiseen, aika elimistön tottumiseen uuteen painoon taisi tutkimusten mukaan olla 2 vuotta. Eli tuon 2:n vuoden ajan  on suuren suuri riski paluuseen entiseen. Syömisiensä kanssa pitää olla tosi tarkkana, jotta laihdutetut  kilot pysyisivät pois. Oletko valmis siihen, olenko minä valmis siihen?

Monissa lukemistani blogeissa oli sitten muutama viimeinen kirjoitus, jotka kertoivat uudesta alusta. Niinkuin minunkin blogissani ja elämässäni. Sitten niiden muutaman kirjoituksen jälkeen - hiljaisuus. Poistin blogit suosikeistani, ne varmaan tuovat huonoa onnea:D. Joskus tai itse asiassa useinkin käy mielessä, miksi ihmeessä tätä blogia kirjoitan. Tekisi mieli hävittää koko blogi. Mutta en ole kuitenkaan niin tehnyt. Enkä sitä mene tekemään ainakaan ennen kuin olen lukenut kaikki tekstit huolellisesti läpi. Ehkä tämä tukee elämäntapamuutosta omalla tavallaan, kun osa kirjoituksista on osittain päiväkirjatyylisiä. Jos ei muuta mitään, niin otetaan sitten vaikka harrastuksena.

Viime vuoden laihdutukseni perustui tiukkoihin aikatauluihin ja suunnitelmiin. Se toimi hyvin, kuten tuloksista saattaa olettaa. Paino laski jopa yli -20 kg siitä, mitä olen enimmilläni painanut. Mutta sitten en ollutkaan tarpeeksi viisas ja vahva pitääkseni painon kurissa:(. Tämä uusi startti on lähtenyt käyntiin ihan eri tyylillä. Olen asettanut tuon paniikkiylärajan (85 kg), johon toivon pääseväni suhteellisen nopeasti eli huhtikuun loppuun mennessä. Enää -2,8 kiloa matkaa tuohon rajaan. En aio masentua, jos tavoite ei täyty aikarajaan mennessä. Mutta viimeistään toukokuussa sen on toteuduttava! Sen jälkeen toivon painon edelleen laskevan, mutta hitaasti ja ilman mitään sen kummempia aikatauluja. Elämäni aikana olen laihduttanut varmaan satoja kiloja, ainakin useita kymmeniä. Kokemusta on, valitettavasti eniten jojoilusta. Nyt vihdoin toivon olevani valmis ottamaan pitkäaikaisen elämäntapamuutoksen vastaan. Ja toivon myös, että se viime vuoden valtava jojoilu vain vahvistaisi minua ja kasvattaisi sisua.

Jos joku tietää blogin, jossa uusi yritys on toiminut, saa vinkata:).

Ohut kesäpaita

Aamulla capreja jalkaan laittaessani huomasin, että ne tuntuivat löysemmiltä kuin viimeksi niitä pitäessäni. Ja niinpä - uskalsin puntariin ja olihan se paino hivenen liikahtanut alaspäin. Kuten aiemmin totesin, olen hävinnyt taistelun, mutta en koko sotaa. Helteet tai ei, nyt taistellaan näitä takaisin tulleita 2:ta kiloa pois. Mitään aikarajaahan ei tavallaan ole, suurimmat kilot on jo pois, tärkeintä olisi se, että takaisinpäin EIVÄT tulisi. Loppuelämä on sitä taisteluaikaa:).

Parisen viikkoa sitten käväisin alennusmyynneillä katselemassa lähinnä uusia farkkuja ja lenkkareita. Sekä tarvitsin myös uudet rintsikat, koska kaikki vanhat ovat liian isoja, ei kuppikooltaan (valitettavasti koko ei ole pienentynyt B:ksi vaan on edelleen C) vaan ympärysmitaltaan. Uudet farkuthan olin asettanut palkinnoksi alle 75 käyvästä painosta. Kuten todettua, painonihan kävi kertaalleen 74,8 ja siten palkinto (noin aseteltuna) oli saavutettu. Farkkuja ei löytynyt. Tai paritkin kivat olisivat olleet ja tosi hyvissä alennuksissa vielä, mutta ei ollut sopivaa kokoa! Toiset kivat olivat sen verran pienet, että en uskaltanut ostaa. Ne mahtuivat päälle, mutta kiristivät liikaa. Ja toisista farkuista olivat koot 44, 42 ja 40 (ei tuumaa:). Ja niistä kaikki olivat liian ISOJA. Ihan käsittämätöntä tuo kokoasia. Periaatteessa housut kuin housut - ei mulle 38 pitäisi olla sopiva. Niissäkin pitäisi olla jokin standardi. Ehdin jo kovin ilahtua, että nyt varmasti löytyy. Pettymys suuri - ei niin ei.

Farkkuostoksille täytyy siten mennä joku toinen kerta uudestaan. Tällä parin viikon takaisella ostoskierroksella löytyi sitten kaikkea muuta - tosi tukevat rintsikat (vain 3 euroa alennusta, murmur), oranssi jumppapaita (kokoa M, mutta sopii kivasti), lenkkarit, kesäkengät, mustat suorat perushousut (koko 40), ulkoiluhousut syksyä varten (-50%) ja ohuen ohut kesäpaita. Tuo kesäpaita on sellainen, mitä olin jo muutamaan otteeseen ihastellut tangossa kaupassa käydessäni. Värit on sellaiset just mun suosikit (paidassa on 4:ää väriä) ja se on aika naisellinen tai oikeastaan tyttömäinen. Niitä oli 2 jäljellä ja ne oli puolella hintaa. Koko M mahtui. Se on ollut ihana päällä näillä helteillä. Ja ihmiset ovat kehuneet. Uudet kauniit vaatteetkin ilahduttavat ja piristävät. Vaikka mä en mikään vaatefriikki olekaan. Kaukana siitä:)-.

ps. Oho, 6. lukija eksynyt blogiin. Kivakiva.

Eka päivä hyvä päivä

Kuukauden eka päivä on hyvä aika aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Niinhän se on. Nyt kun olen 2 vai 3 päivää (?) ollut taas ruodussa ja syömiset tiukassa kontrollissa - mulla on armoton NÄLKÄ. Vatsa ehti jo tottua suurempaan ruokamäärään ja venyihän se tietysti. Mutta nyt ollaan tiukkoja! Normaali arki rullaa tiukalla linjalla ja erikoistilanteissa saa herkutella. Näin takuulla on. Helppo sanoa, kun tulossa viikonvaihde täynnä erikoistilanteita ja leivonnaisia tarjolla tämän tuosta:). Mutta sanottu mikä sanottu. Tänään olen syönyt aamulla vesimelonia, sämpylän ja vispipuuroa, päivällä ison salaattiannoksen ja pienen leivänpalasen (ei päällä mitään). Lämmin ruoka kanawok ja näkkileipää, iltapalaksi hedelmäsalaattia. Nyt näin ja hyvältä tuntuu.

Kuun vaihtuessa on myös ollut tapana asetella joitakin tavoitteita uudelle kuukaudelle. Heinäkuu tehdään tiukasti töitä, jotta elämäntapamuutos jatkuisi kirkkaana. Painonnousu harmittaa sen verran, että tavoite on päästä takaisin kuukauden takaisiin lukemiin. Tai edes lähelle, nöyränä on edelleen oltava. Eli tavoite heinäkuuksi 76-75 kg.

Olen viime päivinä myös yrittänyt piristää itseäni pukeutumalla nätisti. Kävin alennusmyynneillä ja olisin ostanut palkintofarkut. En niitä kuitenkaan löytänyt. Palkintofarkkujen saavutus on tosin vähän kyseenalainen nyt. Tavoiteasetus meni näin: jos paino laskee alle 75 kiloa, ostan uudet farkut. Paino on näyttänyt kerran 74,8. Eli alle 75. Vaikka se nyt on jotakin ihan vallan muuta. Mutta koska olin asettanut tavoitteen noin, pedantti mielenikin on samaa mieltä: sääntöjen mukaan mennään. Omatuntoni ei sallisi muuta.

Pää pois pensaasta

Eilen jo vähän mietin, että kuukauden viimeinen päivä on tulossa. Pitäisikö mennä puntarille? Tiesin, että paino ei todellakaan ole laskenut, vaan sitä on tullut lisää 3-4 kiloa. En päässyt mietinnässä vielä illalla päätökseen ja ajattelin, että päätän aamulla. Aamulla olin unohtanut koko jutun. Koirien kanssa tein rankan ylämäkitreeni-lenkin. Just kun olin pohtinut, että mun vauhdilla ei kyllä ketään OHITETA, tuleekin vastaan 2 lenkkeilijää. Siis selkä edellä. Ja mä menen kevyesti puolijuoksua ohi jyrkässä ylämäessä. Eikä tehnyt edes pahaa! (Lenkkeilijät oli mua 10-15 v vanhempia, mutta ei takerruta nyt siihen). Samassa mieleen pölähtää - se punnitseminen unohtui tai edes sen ajatteleminen. Olin juonut lasin vettä ennen lenkille lähtöä, mutta toisaalta hikosin siellä ylämäissä. Ohituksen ja muunkin lenkkeilyn helppouden johdosta päätin, nyt nousee tämä pää pensaasta ja menen sinne puntarille. Ei se ota eikä annakaan, voin vähän masentua tai sitten vähän ilahtua.  Kesäkuun lopputulos 77,8 eli plussaa 2,8 kiloa. Tämä on nyt totuus, eikä sen tietäminen satu sen enempää kuin sen arvaaminen:)-. Vyötärön 89 cm -> 90 cm. Pikkujuttu! Mutta - nyt lähti taas draivi päälle. Herkkujen ahtaminen on nyt kertakaikkiaan loppu (ahtaminen loppu, järkiperäinen nauttiminen on edelleenkin sallittua). Jalat tykkää lämpimistä ilmoista (minä en niinkään) ja isovarpaiden mätäpaiseet on puhkaistu. Eli jokohan tämä hullu lähtee viikonloppuna haastelenkilleen? Mihinkään järkevään kellonaikaan en ehdi, mutta katsotaan riittääkö virtaa joko iltamyöhällä tai aamuvarhaisella. Toivotaan näin.

Musta kausi kesti oikeastaan koko kesäkuun. Siellä täällä välillä oli valonpilkahduksia, mutta mustalla oli yliote koko ajan. Vanhat yliherkuttelutavat olivat vahvasti esillä. Elimistö ilmoitti muuttuneesta ruokavaliosta alkaen voimaan huonosti. Vatsaa turvotti ja oli täyden oloinen koko ajan. Ei mitään tietoakaan keveästä olosta. Liikuntakaan ei maittanut. Vain pakolliset koiralenkit ja nekin mieluummin pyöräillen (hitaasti). Toukokuu ja kesäkuu puoliväliin asti on mulle aina rankkaa aikaa töiden ja harrastusten parissa. Kaipa sitä ikää on tullut sen verran, että se ottaa vuosi vuodelta kovemmalle ja kovemmalle. Sekä olihan siinä niitä rankkoja liikuntaharrasteitakin runsaasti koko alkuvuoden. Joten todennäköisesti elimistöni vaati sen rankan jälkeen lepoa. Nyt on onneksi taas oikeasti tunne, että jaksaa jaksaa. Suorastaan harmittaa, kun tietää loppuviikon olevan tosi kiireisen, joten liikunnalle on väkisin raivattava tilaa. Mutta näinhän se menee. Matka jatkuu taas, toivotaan.

Lukuja ja tilastoja

Huhtikuu lopetettiin lukemiin 77,4 ja toukokuun tavoitteeksi asetettiin 75 kg. Ja mitämitä, tänä aamuna puntari näytti kiltisti tasan 75! Eli toukokuun kokonaispudotus on siten -2,4 kg. On tää vaan nyt mennyt mahtavasti. Edelleen on hetkiä, jolloin kaikki on synkkää ja mieliteoille ei voi mitään. Mutta ne hetket ovat onneksi olleet ohimeneviä. Kivut jaloissa ovat jatkuneet, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että jalat eivät enää vaivaa 24/7 vaan välillä on pieniä helpotuksen hetkiä. Hyvä hyvä, tässä alkaa olla pieneenkin jo tyytyväinen. Harmi kun jumpat loppuivat kesäksi, mutta ihan pakko on ainakin venytellä, jotta jalkojen tilanne ei taas pahene. Osaa kivuista pystyy lievittämään venytyksillä, osaan ei tietenkään pysty venytyksin auttamaan. Toivottavasti suunta jatkuisi samana ja jalat kestäisivät paremmin, kun niiden kantama taakka on keventynyt roimasti ja ehkä vielä vähän kevenee lisääkin. Kipulääkkeiden kulutus on myös pienentynyt, se on hyvä merkki.

Keräänpä tähän nyt koosteen painonpudotuksestani, kun alkoi kiinnostamaan.
v. 2006 -> -4,6
joulukuu -09 -> -2,0
vuosi 2010
tammikuu  -> -5,6
helmikuu  -> -3,0
maaliskuu  -> -1,4
huhtikuu  -> -2,6
toukokuu -> -2,4
Kokonaispudotusta on siis -21,6 kg. On se vaan aikamoinen saavutus, hyvä minä!

Koska näin olen pysynyt tavoiteaikataulussani, pidän sen alkuperäisen tavoitteeni kesäkuulle eli 72 kg! Tähän pyrin jatkamalla liikunnan tehon lisäämistä, ei niinkään enää määrää lisää. Määrä on ihan ok, mutta kuntoa kohottavaa kovempaa liikuntaa luvassa edelleen. Tänäänkin olen jo tehnyt tunnin ns. "ylämäki"-lenkin. Eli kaikki lenkin sisältämät ylämäet menen mahdollisimman lujaa. Ja täällä harjumaastoissa on helppo löytää sellaisia reittejä, että ylämäkiä riittää...  Illansuussa olisi sitten vielä tarkoitus lähteä pyöräilemään noin 20 km. Liikunnan tehon tarkkailun lisäksi ajattelin passata kesäkuun ajan leivonnaiset. Niiden syöminen on muutaman kerran karannut käsistä, joten yritetään olla vähän aikaa ilman. Kylässä saa syödä, mutta kotona herkkupäivänä vain suklaapatukka / jäätelö. No joo, jos tästä lipsutaan (hieman) en ota sitä turhan vakavasti. Mutta kirjaanpa asian tänne, jotta se jäisi paremmin mieleen. Syömisiään on tarkkailtava koko ajan, sitä tämä on, loputon suo)-.

-20 kg

Muutama päivä sitten puntari näytti aika mukavaa lukemaa. Eli tasan kaksikymmentä (täytyi ihan kirjoittaa, kun tuntuu siten vieläkin isommalta luvulta:)) kiloa vähemmän kuin mitä olen painavimmillani painanut. Jos haluan tästä painon vielä alemmaksi, se sitten vaatii jo rutkasti TÖITÄ. Tähän asti on sujunut yllättävän hyvin. Vaikeita aikoja, voi, niitäkin on matkan varrelle mahtunut ihan riittävästi. Mutta suurin oivallus (ehkä olen sen nyt vihdoin todella tajunnut) on ollut se, että pieni lipsahtaminen herkuttelun puolelle ei ole maailmanloppu. Eikä kiloja ihan tukkukaupalla tule takaisin, vaikka lipsahdus kestäisi useamman päivän. Eli voisi sitä vähän rennomminkin asioihin suhtautua. Jee.

Tänään olin aamusta vesijumpalla. Katselin ryhmän muita naisia ja totesin, että olin porukan pienimmästä päästä. Suurin osa oli mua suuremman näköisiä. Tietty vesijumpalla käy meitä vähän "iäkkäämpiä" ja isompia ihmisiä, koska se sopii paremmin kuin kuivan maan jumpat. Erityisesti kiinnitin huomiota naiseen, joka painoi ehkä jopa yli 150 kiloa. Tai yritin olla tuijottamatta häntä. Varmasti sen kokoinen ihminen saa ihan tarpeekseen tuijottajista. Nyt tätä kirjoittaessani muuten tajuan, että hänessä oli jotakin tuttua. Olisimmekohan olleet ala-asteella samalla luokalla?! Ilmeisesti hänellä on jokin sairaus, mikä edesauttaa lihomista. Eihän hän pystynyt siellä vesijumpassa paljon mitään tekemään, mutta hyvä kun jotakin edes tekee kuntonsa eteen! Sääliksi vain käy. Tällaisia tapauksia katsellessa tulee mieleen kiitollisuus. Vaikka itsellänikin on kaikenlaisia terveysvaikeuksia, niin pystyn sentään liikkumaan reippaasti. Saavatkohan sairaalloisen ylipainoiset ihmiset tarpeeksi tukea ja ohjausta, ilman syyllistämistä ja painostamista? Voi, kun itse pystyisi auttamaan heitä. Kun itsekin on käynyt aika syvällä, sieltä pystyy näkemään eri tavalla. Ja ainahan se lihavuuden ennaltaehkäisy olisi paljon tehokkaampaa kuin lihavuuden hoitaminen. Mutta tästä aiheesta varmaan ihan oman otsikkonsa alle joku kerta. Nyt vähän ajauduin sivuraiteille, kun jumppatoveri vei ajatukset. Tajunnanvirtaa, sitä olla pitää....

-20 nyt, mitä sitten puolen vuoden tai 5:n vuoden päästä? Siinä alkaa olla nyt tämä kuumin kysymys. Laihdutus ei ole edelleenkään se vaikein osuus vaan painonhallinta. Juuri nyt tuntuu taas hyvältä, vaikka nuo mielialat kyllä heilahtelevat aika paljon. Mutta nautitaan aina näistä mukavista hetkistä ja kerätään voimia huonoja hetkiä varten! Hyvä minä!

Huhtikuusta livahdetaan toukokuuhun

Lyhyt katsaus huhtikuuhun ja tavoiteseuranta niiltä osin. Huhtikuun alussa paino oli tasan 80 kiloa. Tavoite huhtikuun lopputulokseksi oli 77-78 kiloa. Tämä saavutettiin (77,4) ja kävihän paino kertaalleen jo alempanakin (76,8). Ei tässä mitään, jatketaan harjoituksia ja haetaan innoituksia:)-. Huhtikuun kokonaispudotus hieno -2,6.

Tavoitepaino toukokuun lopussa 75. Siinä sitä purtavaa kerrakseen!

78

Luvulla 78 on suuri merkitys mulle. En ole syntynyt tuona vuonna, enkä ole tuon ikäinenkään. Selitys sen merkitykselle on siinä, että se on piirtynyt muistiini painolukemana, joka oli  mulle aikoinaan sellainen lukema, että se oli takaraja pienelle laihduttamiselle. Eli se raja, jonka yli paino ei olisi saanut mennä. Tämän muistan olleen ainakin opiskeluaikoinani, 80-luvun jälkipuoliskolla näin. Eli on siitä aikaa. Ja taitaa olla niinkin, että sen jälkeen en ole tainnut tuon verran painaa...... kunnes nyt vaaka on näyttänyt parina päivänä siinä main. Tänään jopa alle tuon, mutta eilen oli kyllä aika rasittava päivä. Joten varmaan nestevajausta, väsymystä jne jne.

Mutta luvun 78 saavuttaminen merkitsee mulle todella suurta inspiraatiota ja tsemppiä... ja historian lehtien havinaa. Viimeisimmässä laihdutusyrityksessäni vuonna -06 pääsin myös lähelle, silloin paino taisi käydä 79:ssä kilossa ennen kuin takaisintuleminen taas alkoi. Mutta jos vaikka nyt taas tuo luku toimisi mulle takarajana. Ei yhtään yli! Mieluummin vielä muutama kilo alas, niin olis vähän siirtymävaraa:)-. Jos vaikka tämä saavutus toimisi kannustimena elämäntapojen muutoksessani, matkalla kohti suurta tuntematonta: painonhallintaa. Hope so.

Bmi 29,9

Aamun punnitustulos kertoi yllättävää asiaa. Jostakin tuntemattomasta syystä (nestevajaus tai jotain?) paino oli laskenut jopa alle 79 kg. Eli vaaka näytti 78,4. Oli syy mikä hyvänsä, kyllä tämä mulle kelpaa:)-. Sehän tarkoittaa sitä, että en olisi enää "merkittävästi lihava" vaan "lievästi lihava". Tiedostan kyllä, että tuskin tämä mitään todellista painonlaskua on, koska aika lailla suurempia painolukuja oli ihan muutama päivä sitten. Mutta niinhän se paino yleensä kehittyykin, edes ja takaisin. Ei se koskaan pysy ihan paikoillaan tai laske / nouse tasaisesti.

Täytyisi varmaan yrittää käydä vähän harvemmin vaa'alla. Nyt olen käynyt useita kertoja viikossa, se on ihan liikaa. Painonheilahtelutkin saattavat olla melko suuria. Mutta niin tai näin, nautitaan nyt tästä bmi:stä ja jatketaan töitä. Kohti painonhallintaa ja kevyempää elämää!

Maaliskuu meni jo

Ja jälleen olisi aika hivenen pohtia mennyttä kuukautta. Kuinka hyvin tai huonosti se onnistui ja tuliko mitään tuloksia? Arvosanaa maaliskuulta ei voi asettaa kovin korkeaksi. Eli meni huonosti ja onneksi vähän hyvinkin joissakin osa-alueissa. Toisaalta se kaikista tärkein tavoite (ei painonnousua) onnistui jälleen hienosti, siitä on ansaittu hyvät maininnat. Vaikka paino on laskenut maaliskuun aikana ihan kivasti (-1,4 kg) suuret miinukset tulevat herkuttelun karkaamisesta käsistä (useita kertoja) ja mikä kenkkumaisinta: myös liikunta on tuntunut maaliskuussa pakkopullalta.

Helmikuun lopussa paino oli 81,4, nyt maaliskuun lopussa puntari näyttää 80,0. Tuohon sivipalkkiin olen merkannut sen punaisella (merkintä katoaa siitä, kun tulee uusia merkintöjä). Näin merkiksi siitä, että paino käväisi maaliskuussa jo seiskalla alkavassa lukemassa (79,6), joten tämän aamuinen paino on korkeampi kuin maaliskuun alin.  Ei tämä asia ole mitenkään vakava, mutta syy siihen on eli se herkuttelun ryöstäytyminen.

Olen huomannut, että kun suunnittelen herkkupäivää, siihen kuuluu ihan mieletön määrä herkkuja. Se nyt ei kerta kaikkiaan taida käydä. Ostan niitä ison kasan, enkä oikeastaan jaksaisi syödä kaikkia. Mutta koska niitä ON, ne pitää syödä KAIKKI pois. Ja sitä paitsi se pullien leipominen pakkaseen oli huono huono idea. Arrrgh. Herkkuja ei kerta kaikkiaan voi eikä pysty säilömään. Niitä hankitaan tasan sen verran kuin kerralla on soveliasta syödä. Ei yhtään ylimääräistä. Niin, entinen minä olisi syönyt ne itsetehdyt pikkupullat noin 2:ssa päivässä (23 kpl). Nyt siihen meni kuitenkin 11 päivää. Joten hiukan oli jarrua matkassa:)-. Jos herkuttelu on maltillista (tämän viikon herkkupäivänä söin yhden kermamunkin ja yhden suklaapatukan) se ei todellakaan vaikuta puntarissa suuntaan eikä toiseen. Ja tuon määrän herkkua pitäisi ja täytyisi riittää kerta-annokseksi. Jos mä nyt olen taas yhden askelen viisaampi tässä ikuisuusasiassa. Toivotaan näin.

Liikunnasta sitten; siihen täytyisi löytää uudestaan se into ja palo. Sitä odotellessa, toivottavasti se saapuu samassa tahdissa kuin mitä lumet katoavat! Tänään olisi vielä ohjelmassa koirien iltalenkki ja vesijumppa. Kumpikaan ei just nyt inspiroi, mutta kehitellään sitä inspistä vaikka väkisin sitten.

ps. Blogiin on ilmestynyt 2 lukijaa. Tervetuloa. Jatketaan urakkaa.

I'm back, I hope!

Aamupala:
½ litraa vettä
1 päärynä
1 viipale vesimelonia
½ purkkia rahkaa

Lounas:
Lohisalaattia
½ litraa vettä

Välipala:
Juustosämpylä
lasi maitoa

Iltapala:
Muutama cashew-pähkinä
hedelmäsalaattia
Vettä

Näillä mentiin tänään, hiukka on vähäisesti. Pääasia kuitenkin, että herkuttelukierre on katkaistu. Ja huomenna taas jatketaan.

Liikunta: Reipas kävelylenkki koirien kanssa. Lenkillä pituutta 7½ kilometriä, 2 pätkää "spurtattiin" eli käveltiin niin lujaa kuin jaksoin. Spurttipätkät noin 1 km pitkiä. Lenkin jälkeen kotijumppaa noin 15 minuuttia. Reisi- selkä- ja vatsalihastreeniä + käsiliikkeitä kuminauhalla + vähän venyttelyjä.

Tammikuun loppuraportti

Tammikuun alussa painoni oli 90 kiloa, joulukuussa painoa oli jo tippunut 2 kiloa. Tammikuun tavoitteeksi asetin huiman 5½:n kilon pudotuksen eli tavoitepainoksi tuli 84,5 kg. Tavoite on toisaalta hassu, koska vaakani ei voi näyttää 85,5 kiloa. Se kun digitaalivaaka 0,2:n kg tarkkuudella:). Eli tavoite on tarkemmin sanottuna 84,4-84,6. Nämä on sallitut vaihtoehdot:). Vaaka näytti tänään aamulla 84,4 kg. Olo on aika uskomaton. Osa minusta uskoi tavoitteen saavuttamiseen, osa piti sitä naurettavan kovana. Mutta näin siinä nyt kävi ja olen iloinen asiasta. Kovin työhän alkaa vasta nyt, saavutetut tulokset täytyisi pystyä pitämään. Ja mielellään pikku hiljaa paino voisi laskea vielä tuostakin. Mutta nyt olen tähän tyytyväinen tässä vaiheessa ja on sanottava itselleen; hyvin vedetty, jatka samalla linjalla!

Mitä uutta on tapahtunut? Tein etukäteen ruokasuunnitelman melkein koko tammikuuksi (tammikuun lopun suunnitelmat lähempänä ajankohtaa). Suunnitelma toki eli sen mukaan miten paino laski ja miten paljon oli liikuntaa. Toimi aivan ihmeellisen hyvin, hienoa! Päätin myös pitää, mikäli mahdollista, herkuttoman (leivonnaiset) tammikuun. Suklaata olen syönyt tammikuussa muutaman konvehdin ja yhden suklaapatukan. Mutta leivonnaisia, noita paholaisia, en ollenkaan. Helmikuusta eteenpäin nekin ovat sitten sallittuja, maltilliset määrät toki! Ihme on kaiketi tapahtunut, en tosiaan muista, koska olisin näin kauan ollut ilman herkullisia leivonnaisia. Ja vain pari kertaa niitä on tosissaan tehnyt mieli, vain siis pienen pientä horjuntaa, ei suuria vaikeuksia.

Yritin mennä ruokakauppaan aina siten, että ei ollut nälkä, tämäkin on yllättävän tehokas juttu. Olen tämän neuvon usein lukenut / kuullut laihdutusasiantuntijoiden suusta. Olen pitänyt sitä toisaalta hyvänä, toisaalta vähän lapsellisena. Mutta nyt voin sanoa, siinä on perää! Eli toimii. Pieni ja yksinkertainen juttu, mutta teho ja hyöty on suunnaton. Suunnitelin päivän ateriat siten, että jos en muuten ehtinyt, jäin töiden jälkeen työpaikalle syömään viimeiset eväät, ettei vain ole nälkä siellä kaupassa. Juominen; oli kova yritys juoda 1½-2 litraa päivässä. En tosin laskenut tarkkaan, mutta epäilemättä joka päivä en päässyt tuohon tavoitteeseen. No, toisaalta se oli hyvin odotettavaa. Juominen on jonkinasteinen ongelma edelleen, mutta onneksi kehitystä parempaan on tapahtunut.

Söin 4-5 pientä ateriaa/välipalaa päivässä. Käytännössä työpäivinä 5 ruokailukertaa, vapaapäivinä 4. Salaattia iso annos 1-2 krt päivässä. Ja toki tammikuun ruokavalioon kuului VLCD-tuotteita, alkukuusta enemmän, loppukuusta jo sitten voimakkaasti vähentäen.

Näillä resepteillä paino tippui siis 5,6 kiloa kuukaudessa. Tarkoitus oli joulukuussa valmistella, tammikuussa pitää tiukka kuuri ja kontrolli. Nämä onnistuivat. Painonhallinta olisi nyt kova sana!

Tammikuun väliraportti

Damn, eilen en sitten saanutkaan mentyä jääkaapille, vaan lähdin ulos ihanaan talvisäähän lenkille, olin melkein 2 tuntia! Tai no, saahan sen Borginkin mukaan liikuntaa harrastaa, jos sitä tekee mielellään. Näissä talvimaisemissa sen todellakin tekee enemmän kuin mielellään!

Olen siirtynyt ennakoitua nopeammin vähentämään VLCD-tuotteiden käyttöä. Paino on 2:n viikon aikana laskenut tasan sen, minkä suunnittelinkin ja loppukuusta olisi tarkoitus siirtyä (mikäli mahdollista eli paino vain edelleen siis laskee...) maltillisempaan putoamiseen. Seurataan ja tarkkaillaan tilannetta.

Kuvassa välipala tänään iltapäivällä. Ruisleipää (päällä vain levitettä & juustoa, kurkut & tomaatit yms. syön sitten salaatti-annoksessa) ja teetä. Lisäksi hedelmäsalaattia (omenaa, verigreippiä, viinirypäleitä, ananasta ja banaania).

Tuota makeanhimoa kannattaa tosissaan tarkkailla, varoitukset ahmimiskohtauksesta eivät ole turhia. Ja itsellä on niistä kyllä kokemusta. Parina päivänä tällä viikolla olin pyörtää päätökseni herkuttomasta tammikuusta, mutta en sittenkaan pyörtänyt. Jos sen tulen tekemään, ei sitten mitään, tyhmähän se on, joka ei mieltään joskus muuta! Ahmimisfiilikseen asti en asioita päästä. Rennosti nauttien!

Niin ja paino pyörii nyt 86:n tietämissä.

Lukupohdintoja

Opiskeluaikoina (80-luvun lopulla) painoin 74-78 kiloa. Silloin tuntui, että se on paljon ja olin ainoa lihava (pyöreä?) luokallani. NYT jos painaisin vaikkapa tuon 78, tuntuisi olo kevyeltä ja "hoikalta". Niin se perspektiivi muuttuu, kun kilot muuttuu:)-
Pituuteni on 162, joten jos seuraavaksi pohdittaisiin painoindeksiä. Tämänhetkinen BMI on 33,2 eli merkittävä lihavuus. BMI:llä mitattuna normaalipainoni on välillä 49-65 kiloa. Aikuisena en ole oikeastaan koskaan painanut 65:ttä kiloa, kerran ja vain hetkellisesti n. 20-vuotiaana laihdutuskuurin päätteeksi.... puhumattakaan painosta alle 65 kiloa! Ja siitähän se jojoilu on sitten aikanaan alkanut. Yli 20 vuotta sitten. Gulp. 15-23 vuotiaana olen painanut enimmäkseen tuon 70 ja risat. Sitä en tarkalleen muista, koska paino ensimmäisen kerran alkoi numerolla 8 tai 9. Ehkä jossakin iässä 30 ja risat meni 80 rikki. Ja varmaan 35-40 ja risat-iässä paino on seilannut enimmäkseen 85-96 välissä. Hurjat on luvut, kun pituuttakaan ei kummosesti ole.
Ehkä se kokovartalopeili olisi ollut kannattava ostos.

Aloitus

Niin, mistähän sitä aloittaisi. Tuntuu, että sellaista pistettä tai ajankohtaa on mahdoton määritellä. Jos sellainen väkisin määritellään, sanotaanko vaikkapa joulukuun 1. 2009. Uuden elämän ensimmäinen päivä. Ja tätä en ajattele ensimmäistä kertaa:)-. Joten vähän huvittaa, mutta olkoon sitten niin. Uusi elämä on alkanut 1.12.09. Uskotaan!
En ole koskaan ollut hoikka, enkä sellaista tavoitetta nytkään ole asettanut. Se olisi utopiaa. Mieluummin haluan olla realisti ja edetä sen mukaan.
Aloituspaino 1.12 oli 92 kiloa (enimmilläni olen painanut 96,6 kg).

Joulukuu meni taistellessa, pystyäkö vai eikö pystyä. Olen ikuinen jojolaihduttelija ja nyt olisi (taas) tarkoitus yrittää muuttaa elämäntavat kokonaan ja lopullisesti. Aiemmin olen parhaimmillani pystynyt laihduttamaan 15-17 kiloa, mutta aina kilot ovat hiipineet takaisin. Viimeisimmästä tehokkaasta laihdutuksesta on noin 3 vuotta (silloin kevenin 17 kiloa). Näistä kiloista enää 4-5 jäi tulematta takaisin. Eikä kaivata! Eli nyt ryhdistäytyminen on jälleen käynnissä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta!