Maaliskuu meni jo

Ja jälleen olisi aika hivenen pohtia mennyttä kuukautta. Kuinka hyvin tai huonosti se onnistui ja tuliko mitään tuloksia? Arvosanaa maaliskuulta ei voi asettaa kovin korkeaksi. Eli meni huonosti ja onneksi vähän hyvinkin joissakin osa-alueissa. Toisaalta se kaikista tärkein tavoite (ei painonnousua) onnistui jälleen hienosti, siitä on ansaittu hyvät maininnat. Vaikka paino on laskenut maaliskuun aikana ihan kivasti (-1,4 kg) suuret miinukset tulevat herkuttelun karkaamisesta käsistä (useita kertoja) ja mikä kenkkumaisinta: myös liikunta on tuntunut maaliskuussa pakkopullalta.

Helmikuun lopussa paino oli 81,4, nyt maaliskuun lopussa puntari näyttää 80,0. Tuohon sivipalkkiin olen merkannut sen punaisella (merkintä katoaa siitä, kun tulee uusia merkintöjä). Näin merkiksi siitä, että paino käväisi maaliskuussa jo seiskalla alkavassa lukemassa (79,6), joten tämän aamuinen paino on korkeampi kuin maaliskuun alin.  Ei tämä asia ole mitenkään vakava, mutta syy siihen on eli se herkuttelun ryöstäytyminen.

Olen huomannut, että kun suunnittelen herkkupäivää, siihen kuuluu ihan mieletön määrä herkkuja. Se nyt ei kerta kaikkiaan taida käydä. Ostan niitä ison kasan, enkä oikeastaan jaksaisi syödä kaikkia. Mutta koska niitä ON, ne pitää syödä KAIKKI pois. Ja sitä paitsi se pullien leipominen pakkaseen oli huono huono idea. Arrrgh. Herkkuja ei kerta kaikkiaan voi eikä pysty säilömään. Niitä hankitaan tasan sen verran kuin kerralla on soveliasta syödä. Ei yhtään ylimääräistä. Niin, entinen minä olisi syönyt ne itsetehdyt pikkupullat noin 2:ssa päivässä (23 kpl). Nyt siihen meni kuitenkin 11 päivää. Joten hiukan oli jarrua matkassa:)-. Jos herkuttelu on maltillista (tämän viikon herkkupäivänä söin yhden kermamunkin ja yhden suklaapatukan) se ei todellakaan vaikuta puntarissa suuntaan eikä toiseen. Ja tuon määrän herkkua pitäisi ja täytyisi riittää kerta-annokseksi. Jos mä nyt olen taas yhden askelen viisaampi tässä ikuisuusasiassa. Toivotaan näin.

Liikunnasta sitten; siihen täytyisi löytää uudestaan se into ja palo. Sitä odotellessa, toivottavasti se saapuu samassa tahdissa kuin mitä lumet katoavat! Tänään olisi vielä ohjelmassa koirien iltalenkki ja vesijumppa. Kumpikaan ei just nyt inspiroi, mutta kehitellään sitä inspistä vaikka väkisin sitten.

ps. Blogiin on ilmestynyt 2 lukijaa. Tervetuloa. Jatketaan urakkaa.