Kaikesta huolimatta

Kaiken jojoilun ja poukkoilun ja vaikeuksien ja vaikka minkä jälkeen olen edelleenkin sitä mieltä, että ON mahdollista ihan tavallisin keinoin saavuttaa se, mikä saavutettavissa on. Ehdotuksia kaikenlaisiin poppakonsteihin ja oikoteihin on tullut sieltä ja täältä. Ja kuitenkin se perusta painonlaskulle on se vanha totuus - syö vähemmän kuin kulutat. Siihen tähdätään. "Poppakonsteista" ainoa mitä olen käyttänyt on ateriakorvikkeet.

Vuonna 2010 kun aloitin laihduttamisen / elämäntapamuutoksen (hah!), korvasin osan aterioista VLCD-tuotteilla. Aluksi aika montakin ateriaa päivässä, sitten asteittain siirtyen normaaliruokiin. Ja laihtuihan tuolla, muistaakseni tammikuussa painoni laski 5½ kiloa. Ei se paha juttu ollut, varmasti aivan kiva aloitus varsinkin, jos painoa on huomattava määrä. Itselläni se ei ollut oikotie onneen, vaikka jatkossa painonpudotus onnistui ja saavutin ihan mukavat painolukemat. Uudet elämäntavat eivät juurtuneet ja onnistuin saamaan lähes kaikki menetetyt kilot takaisin. Toinen mitä yritin kokeilla, ilman menestystä, oli karppaus. Se jäi lähinnä ajatuksen tasolle. Ei ole mun juttu, pitäydyn alkuperäisessä ajatuksessani aiheesta - karpatkoon ne, jotka siitä tykkäävät ja sen avulla onnistuvat. Minä yritän edelleen pysyä omassa uskossani - syön normaalia ruokaa ja mahdollisimman terveellisesti. Ja tietysti sellaisia tuotteita, mistä itse pidän ja joiden avulla voin hyvin. 

Vuosien varrella uskoni täydelliseen, lopulliseen elämäntapojen muuttumiseen on horjunut moneen kertaan. Onhan asiasta runsaasti käytännön kokemusta. Mutta sekään ei estä jatkamasta yrittämistä. Katsotaan kuinka pitkälle tällä kertaa intoa riittää.

Missä mennään nyt, helmikuun loppua odotellessa? Paino on laskenut tammi-helmikuun aikana 5-6 kiloa, pikkuisen enemmän kuin ajatus oli. Viime päivinä on ollut taas se tuttu ilmiö, syöminen on hieman vaikeaa. Jokaisen laihdutustempauksen jossakin vaiheessa tapahtuu näin. Se ei ole terve ilmiö. Eilenkin söin päivän pääaterian klo 14 maissa. En syönyt paljon, puolet annoksesta meni koiralle. Kuitenkin mahani täyttyi niin ääriään myöten, että en enää illalla pystynyt syömään mitään. Entuudesta tiedän, että vaihe menee ohi. Täytyy vain keskittyä syömään mahdollisimman tasaisesti pieniä annoksia kerralla. Vatsalaukku on tietysti pienentynyt, kun en ole kuukauteen ahminut sitä täyteen.

Herkuton helmikuu loppusuoralle! Aloitin herkuttoman kauden tammikuun loppupuolella eli nyt on jo kuukausi takana herkutonta eloa. Ihan helposti tällä kertaa vieläpä. Ajatus lähti suuttumisesta omaan itsekurin puuttumiseen. Se taisi silloin joskus aiemminkin tepsiä.... On se vaan kumma, kun syöminen hallitsee elämistä. Ei sen niin pitäisi mennä. 1.3 on eka herkkupäivä viikkokausiin. Näin ainakin etukäteen ajatellen olen suunnitellut:).

Elämästä yleensä ottaen. Olin verikokeissa ja veriarvoista löytyi epänormaliutta. Lääkärin mukaan lisätutkimuksiin ei ollut aihetta eikä hän myöskään esittänyt arveluita mistä arvot johtuisivat. Muutakin löytyi, mutta päällimäisenä on anemia. Koskaan aiemmin veriarvoni eivät ole olleet anemian puolella. Onneksi kuitenkin Google pelasti lisämietteiltä, todennäköisesti syynä on ikä ja lähestyvät vaihdevuodet. Asia vaikuttaa jonkin verran ruokailutottumuksiini ja tietysti syön rautaa toistaiseksi. Myös kolesteroliarvot olivat hivenen koholla ja lääkäri kehoitti laihduttamaan 4 kiloa silloisesta painosta. Sen olen jo laihduttanut ja toivoakseni jatkoa seuraisi.

Keväällä tulossa kohtalaisen suuri elämänmuutos! Sitä odotellessa mieli on huomattavasti keventynyt ja virkeämpi kuin aikoihin. Palailen asiaan huhtikuun tietämissä. 

Aurinko toi jatkuvan migreenin

Kevätaurinko ottaa nyt koville, kun joutuu kärsimään lähes joka päivä migreenistä. Jos vaikka kohta tottuisi tuohon valoisuuteen, niin loppuisi tämä migreenikierrekin. Onneksi mun migreenini on sentään lievää sellaista.

Mä olen enemmän syksy-ja talvi-ihminen, keväästä ja kesästä en niin kovin välitä. Toisaalta voisihan niitä ehkä kaivata, jos kokonaan pois jäisivät. Olen yrittänyt nauttia viimeisistä talvisista päivistä ja ulkoilla mahdollisimman paljon. Töitäkin on ollut - toisaalta hyvä - normaalia enemmän nyt keväällä, joten aikapulakin välillä on. Ja välillä migreeni estää kaikki liikunnat.

Migreenin lisäksi muitakin vaivoja on eli jalkavaivoja. Olen yrittänyt vain olla piittaamatta niistä. Jos oikein hankalaksi heittäytyvät, otan särkylääkettä. Kai ne johtuvat vain ylipainosta ja seisomatyöstä, ei kai se sen kummemmaksi muutttuisi, vaikka tutkimuksiinkin menisi. Keskityn nyt vain tämän painon kanssa kamppailuun, siihen kun saisi valoa tunnelin päähän:)-.

Muutama päivä on mennyt nyt hyvin, päätinkin, että asetan nyt yhden tavoitteen, josta en halua tinkiä. Tai oikeastaan 2 tavoitetta. Ensimmäinen on se, että painaisin huhtikuun lopussa korkeintaan 85 kiloa. Eli tämän aamuisen punnituksen perusteella siihen on matkaa 4,4 kiloa. Ei mahdoton tehtävä, mutta tiukka kuitenkin. Ja se toinen tavoite on selllainen, että painoni en enää ikinä nousisi tuon kilomäärän yli. Allle sen on toki tarkoitus kurkottaa, mutta on pakko olla realistinen. Onhan se paino monta kertaa käynyt alle 80:n lukemissa, mutta ei ole koskaan pysynyt. Olkoon tuo lukema uusi rajalukema. Nuorempanahan se paniikkiraja oli 78 kiloa.

Ekan tavoitteen kimppuun isken nyt urakalla. Tärkeimpänä elementtinä tällä kertaa pidän nyt salaattipäivien lisäämisen. Vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota helmikuussa hehkutin ei päässyt kunnolla alkuun, kun sain pitkittyneen flunssan. Unohdetaan sen asian miettiminen nyt toviksi ja mennään sellaisella, minkä tunnen enemmän omakseni. Eli 2-3 päivää viikossa päivän pääruokana on nyt ruokaisa salaatti normaalin kotiruoan asemesta. Jonkin verran kyttään hiilareita toki, enhän esim juurikaan syö perunaa enkä pastaa. Leipää ja puuroa kyllä, mutta niistä on sitten varaa vähentää.

Eli 30.4 ja 85 kg, tähän pyritään - eikä muuten ole aprillipila:).

Joko tai, vaihtoehtoja 2

Vaihtoehto 1: Tiukka linja, kevyt linja. Paino putoaa, mieliala kukoistaa ja vähän ulkonäkökin siinä sivussa:)-. Järjestelmällisyys ja itsekuri on tämän vaiheen hallitsevia piirteitä. Viikonloppuna suunnittelen seuraavan viikon ruokalistat sovitellen ne viikon menoihin. Suunnittelen ne ainakin suurinpiirtein ja saman tien mietin kauppaostokset. Kaupassa käyn max 2 krt per viikko. Herkkupäiviä on tasan 2 (kaupassakäyntipäivät), toisena herkuttelen vähän ja  toisena hivenen enemmän. Se jälkimmäinen on se viikon odotetuin päivä. Mutta siitä huolimatta herkuttelu jää siihen yhteen päivään. Sen jälkeen alkaa taas arki - vaivattomasti ja helposti. Salaatti eri variaatioineen - myös ruokaisat salaatit - ovat lempiruokaani, ne on niiiin hyvänmakuisia ja raikkaita. Annoskoot ovat pieniä ja vatsalaukkukin on supistunut pieneksi.

Nautin liikunnasta suunnattomasti, siitä ei suorastaan saa tarpeekseen. Olo on euforinen, valoista, positiivinen. Lenkille ei tarvitse pakottaa, sinne lähtee aina tosi mielellään. Jumpallakin olen yhtä hymyä ja liikunnan riemua. Paratiisi.

Vaihtoehto 2: Kaikki sallitaan, ruokavalio on kaamea. Terveellistäkin syön, mutta vähemmistönä. Itsekuri - mitä se on?? Makeaa - leivonnaisia, suklaata, jäätelöä, karkkia - you name it, I eat it! Aamulla ja päivällä menee vielä ihan ok. Vielä alkuiltapäivään mennessä olen sitä mieltä, että tänään en sorru. Kello tulee 3, horjunta alkaa viimeistään silloin. Kello tulee 4, tuskainen taistelu alkaa olla hävitty. Kello 5 tai 6 ja töistä kotiin kaupan kautta. Käyn kaupassa joka päivä. Jos ostan makeaa / hyvää / leivonnaisia, mitä hyvänsä, syön ne kaikki saman päivän aikana. Mitään ei jää jäljelle. Vaikka vatsa olisi täynnä, mitään ei pysty jättämään syömättä. Tuskaa:(.
Salaatti olis edelleen ihan hyvää (ei enää kuitenkaan hyvänmakuisia ja raikkaita), mutta niitä ei jaksa tehdä. Helpommalla pääsee, kun syö äkkiä jotakin "oikeaa ruokaa", tietysti vain vähän. Näin, jotta mahtuu mahdollisimman paljon sitä hyvää ja lihottavaa - ja rauhoittavaa. Vatsalaukku on venynyt isoksi. Lihon, voin pahoin niin fyysisesti kuin henkisesti. Helvetti.

Liikunta on enimmäkseen pakkopullaa. Lenkille saa pakottaa itsensä väkisin. Jumpalla maha on tiellä ja on paha olo. Kaikki muut on niin hyvännäköisiä ja hoikkia. Ou jee, jos joskus on paikalla lihavampi kuin mä. Harvinaisen ihanaa. Joka paikkaa kolottaa ja särkee. Nestevajausta, kramppeja, vihlaisuja. Mieli on maassa ja kaikki on huonosti.

Tahdon löytää vaihtoehdon 3. Elämäni on mennyt vaihdellen vaihtoehtojen 1 ja 2 välillä. Vaihtoehto 1 on kestänyt kerrallaan maksimissaan 6 kuukautta. Vaihtoehto 2:n kesto vaihtelee. Yhtä helve**n vuoristorataahan tämä on. Kohta ei enää järki kestä!

Mihin migreeni on hävinnyt?

Migreenihistoriani on muutaman vuoden vanha. Aluksi migreeniä oli huonon näön takia. Eli mulla oli silmälasit, mutta en halunnut käyttää niitä. Näin/näen ihan suhteellisen hyvin ilmankin. Mutta sitten alkoivat päänsäryt, kun tarkentaminen ei sujunutkaan ilman laseja riittävän hyvin. Hankin uudet lasit ja aloin käyttää niitä, mutta migreeni ei sitten sillä lähtenytkään. Se oli tullut jäädäkseen vai oliko sittenkään?

Jossakin vaiheessa mulla oli migreeni joka maanantai. Työstressiä? Sitten sekin vaihe meni ohi ja mulla oli migreeni jokaisten kuukautisten ekana ja toisinaan myös vikana päivänä. Hormonimigreeniä? Tämäkin vaihe ohitettiin.

Viimeiset pari vuotta ollaan oltu siinä tilanteessa migreenin kanssa, että sen laukaisevat tietyt asiat. Tai niitä asioita on oikeastaan 2. Toinen on verensokerin liiallinen lasku. Eli täytyy syödä säännöllisesti. Toinen on kirkkaat valot. Migreenikohtauksia on viimeiset pari vuotta laukaisseet kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät ja syksyn iltapimeissä pitkillä valoilla ajavat vastaantulijat. Kun olen tottunut tilanteeseen - keväällä lisääntyneeseen valoon ja syksyllä pimeänajoon - kohtaukset ovat taas loppuneet. Eli talven ja kesän on saanut olla migreeniltä rauhassa - jos vain on muistanut syödä tarpeeksi usein:)-.

Tänä keväänä mulla on ollut vain 1 migreenikohtaus. Sekin hyvin lievä ja se johtui syömättömyydestä. Töissä oli niin kiire, että en ehtinyt ruokailla. Mun migreeni on ollut kaiketi lievää sorttia. Ja sen vaiheet ovat olleet moninaiset. Mutta onko migreeni nyt lopullisesti häipynyt? Voiko tällä laihtumisella ja terveellisellä ruokavaliolla olla siihen vaikka vaikutusta? Onko migreenillä ja liiallisella makeansyönnillä (tms. epäterveellisellä) yhteyttä? Monta kysymystä, mahtaako niihin saada vastausta.