Vaihtoehto 1: Tiukka linja, kevyt linja. Paino putoaa, mieliala kukoistaa ja vähän ulkonäkökin siinä sivussa:)-. Järjestelmällisyys ja itsekuri on tämän vaiheen hallitsevia piirteitä. Viikonloppuna suunnittelen seuraavan viikon ruokalistat sovitellen ne viikon menoihin. Suunnittelen ne ainakin suurinpiirtein ja saman tien mietin kauppaostokset. Kaupassa käyn max 2 krt per viikko. Herkkupäiviä on tasan 2 (kaupassakäyntipäivät), toisena herkuttelen vähän ja toisena hivenen enemmän. Se jälkimmäinen on se viikon odotetuin päivä. Mutta siitä huolimatta herkuttelu jää siihen yhteen päivään. Sen jälkeen alkaa taas arki - vaivattomasti ja helposti. Salaatti eri variaatioineen - myös ruokaisat salaatit - ovat lempiruokaani, ne on niiiin hyvänmakuisia ja raikkaita. Annoskoot ovat pieniä ja vatsalaukkukin on supistunut pieneksi.
Nautin liikunnasta suunnattomasti, siitä ei suorastaan saa tarpeekseen. Olo on euforinen, valoista, positiivinen. Lenkille ei tarvitse pakottaa, sinne lähtee aina tosi mielellään. Jumpallakin olen yhtä hymyä ja liikunnan riemua. Paratiisi.
Vaihtoehto 2: Kaikki sallitaan, ruokavalio on kaamea. Terveellistäkin syön, mutta vähemmistönä. Itsekuri - mitä se on?? Makeaa - leivonnaisia, suklaata, jäätelöä, karkkia - you name it, I eat it! Aamulla ja päivällä menee vielä ihan ok. Vielä alkuiltapäivään mennessä olen sitä mieltä, että tänään en sorru. Kello tulee 3, horjunta alkaa viimeistään silloin. Kello tulee 4, tuskainen taistelu alkaa olla hävitty. Kello 5 tai 6 ja töistä kotiin kaupan kautta. Käyn kaupassa joka päivä. Jos ostan makeaa / hyvää / leivonnaisia, mitä hyvänsä, syön ne kaikki saman päivän aikana. Mitään ei jää jäljelle. Vaikka vatsa olisi täynnä, mitään ei pysty jättämään syömättä. Tuskaa:(.
Salaatti olis edelleen ihan hyvää (ei enää kuitenkaan hyvänmakuisia ja raikkaita), mutta niitä ei jaksa tehdä. Helpommalla pääsee, kun syö äkkiä jotakin "oikeaa ruokaa", tietysti vain vähän. Näin, jotta mahtuu mahdollisimman paljon sitä hyvää ja lihottavaa - ja rauhoittavaa. Vatsalaukku on venynyt isoksi. Lihon, voin pahoin niin fyysisesti kuin henkisesti. Helvetti.
Liikunta on enimmäkseen pakkopullaa. Lenkille saa pakottaa itsensä väkisin. Jumpalla maha on tiellä ja on paha olo. Kaikki muut on niin hyvännäköisiä ja hoikkia. Ou jee, jos joskus on paikalla lihavampi kuin mä. Harvinaisen ihanaa. Joka paikkaa kolottaa ja särkee. Nestevajausta, kramppeja, vihlaisuja. Mieli on maassa ja kaikki on huonosti.
Tahdon löytää vaihtoehdon 3. Elämäni on mennyt vaihdellen vaihtoehtojen 1 ja 2 välillä. Vaihtoehto 1 on kestänyt kerrallaan maksimissaan 6 kuukautta. Vaihtoehto 2:n kesto vaihtelee. Yhtä helve**n vuoristorataahan tämä on. Kohta ei enää järki kestä!
Koska olet jo selvästi venkoillut kauan onnistumatta, niin ei taida olla mitään menetettävää. Eli oletko kokeillut vähähiilarista ja normaalirasvaista ruokaa? Itse olin samassa epätoivon tilassa ja vaikka olin tosi paljon vähärasvasen kannattaja, niin lopulta epätoivo ajoi kokeilemaan tota. Olin alkuun aika varma, että vaikka laihtuisinkin, niin kuolisin puolen vuoden sisällä sydänkohtaukseen. Nyt neljättä vuotta, olo on mainio ja kiloja pudonnut pysyvästi 20. Ajatus siis mahdollisimman puhtaasta, luonnollisesta ruuasta pätee ehdottomasti tähän. Reilusti kasviksia ja sivussa riittävästi normaalirasvaista ruokaa maha täyteen. Tää oli se mun vaihtoehto numero 3...
VastaaPoistaNiin, ei kai se ottais, jos ei antaiskaan:)-. Olen vaan kokenut, että ei taitais olla mun juttu. Hiilarien saannin laskenut alas (tai siis ei puuroa, ei leipää) olen satunnaisesti painojumituksissa (silloin kun se on ollut menossa alaspäin....) käyttänyt, mutta rasvoista en tiedä tuon taivaallista.
VastaaPoistaKaikki se, mikä vähänkin haiskahtaa, että tarvitsisi opiskella ja suunnitella on hankalaa.
Joo, tiedetään, selitys nro 158 eikä nää edellisetkään viritykset mitään (pysyvää) muutosta ole aikaan saaneet. Äsh, katsotaan, mitä tästä tulee.