Maaliskuu meni jo

Ja jälleen olisi aika hivenen pohtia mennyttä kuukautta. Kuinka hyvin tai huonosti se onnistui ja tuliko mitään tuloksia? Arvosanaa maaliskuulta ei voi asettaa kovin korkeaksi. Eli meni huonosti ja onneksi vähän hyvinkin joissakin osa-alueissa. Toisaalta se kaikista tärkein tavoite (ei painonnousua) onnistui jälleen hienosti, siitä on ansaittu hyvät maininnat. Vaikka paino on laskenut maaliskuun aikana ihan kivasti (-1,4 kg) suuret miinukset tulevat herkuttelun karkaamisesta käsistä (useita kertoja) ja mikä kenkkumaisinta: myös liikunta on tuntunut maaliskuussa pakkopullalta.

Helmikuun lopussa paino oli 81,4, nyt maaliskuun lopussa puntari näyttää 80,0. Tuohon sivipalkkiin olen merkannut sen punaisella (merkintä katoaa siitä, kun tulee uusia merkintöjä). Näin merkiksi siitä, että paino käväisi maaliskuussa jo seiskalla alkavassa lukemassa (79,6), joten tämän aamuinen paino on korkeampi kuin maaliskuun alin.  Ei tämä asia ole mitenkään vakava, mutta syy siihen on eli se herkuttelun ryöstäytyminen.

Olen huomannut, että kun suunnittelen herkkupäivää, siihen kuuluu ihan mieletön määrä herkkuja. Se nyt ei kerta kaikkiaan taida käydä. Ostan niitä ison kasan, enkä oikeastaan jaksaisi syödä kaikkia. Mutta koska niitä ON, ne pitää syödä KAIKKI pois. Ja sitä paitsi se pullien leipominen pakkaseen oli huono huono idea. Arrrgh. Herkkuja ei kerta kaikkiaan voi eikä pysty säilömään. Niitä hankitaan tasan sen verran kuin kerralla on soveliasta syödä. Ei yhtään ylimääräistä. Niin, entinen minä olisi syönyt ne itsetehdyt pikkupullat noin 2:ssa päivässä (23 kpl). Nyt siihen meni kuitenkin 11 päivää. Joten hiukan oli jarrua matkassa:)-. Jos herkuttelu on maltillista (tämän viikon herkkupäivänä söin yhden kermamunkin ja yhden suklaapatukan) se ei todellakaan vaikuta puntarissa suuntaan eikä toiseen. Ja tuon määrän herkkua pitäisi ja täytyisi riittää kerta-annokseksi. Jos mä nyt olen taas yhden askelen viisaampi tässä ikuisuusasiassa. Toivotaan näin.

Liikunnasta sitten; siihen täytyisi löytää uudestaan se into ja palo. Sitä odotellessa, toivottavasti se saapuu samassa tahdissa kuin mitä lumet katoavat! Tänään olisi vielä ohjelmassa koirien iltalenkki ja vesijumppa. Kumpikaan ei just nyt inspiroi, mutta kehitellään sitä inspistä vaikka väkisin sitten.

ps. Blogiin on ilmestynyt 2 lukijaa. Tervetuloa. Jatketaan urakkaa.

Sunnuntai mentiin näin

Aamupala:
hedelmäsalaattia
½ purkkia rahkaa
vettä

Lounas:
Parsa-kukkakaali uunipaistosta
broileria
4 dl maitoa

Välipala:
hedelmäsalaattia
juustosämpylä
vettä

Iltapala
salaattia

Liikuntaakin on ollut, koirien kanssa lenkillä + agilityssä + pieni iltajumppa. Uusi viikko alkakoon tästä hyvissä merkeissä ja paremmalla mielellä.

I'm back, I hope!

Aamupala:
½ litraa vettä
1 päärynä
1 viipale vesimelonia
½ purkkia rahkaa

Lounas:
Lohisalaattia
½ litraa vettä

Välipala:
Juustosämpylä
lasi maitoa

Iltapala:
Muutama cashew-pähkinä
hedelmäsalaattia
Vettä

Näillä mentiin tänään, hiukka on vähäisesti. Pääasia kuitenkin, että herkuttelukierre on katkaistu. Ja huomenna taas jatketaan.

Liikunta: Reipas kävelylenkki koirien kanssa. Lenkillä pituutta 7½ kilometriä, 2 pätkää "spurtattiin" eli käveltiin niin lujaa kuin jaksoin. Spurttipätkät noin 1 km pitkiä. Lenkin jälkeen kotijumppaa noin 15 minuuttia. Reisi- selkä- ja vatsalihastreeniä + käsiliikkeitä kuminauhalla + vähän venyttelyjä.

Ei turhia pelkoja olekaan:(

Niin siinä sitten tapahtui. Juuri niin kuin on ennustettu. "Sitten huonolla hetkellä, väsyneenä tai kipeänä, vieteri väistämättä katkeaa ja alkaa herkkujen lappaminen" Patrik Borg selittää". (Lause on erotettu asiayhteydestä, jossa puhutaan kituuttamalla syömisestä. Sopii kuitenkin tähän). Tämä viikko on ollut yhtä huonoa hetkeä ja väsymystä, kipeä en sentään ole ollut. Kun se hetki tuli, että taakka kävi ihan liian raskaaksi, alkoi se herkkujen lappaminen. Major rahahuolia, laskuja noin 1500:n edestä, rahaa tilillä 200, ensi viikolla tulee lisää, mutta ei millään noin paljon. On siis laitettava laskut tärkeysjärjestykseen ja lopuista odotella sitten ilmeisesti karhuja. Tämän lisäksi on murehdittu vanhimman koiran terveyttä ja nuorimman käytösongelmia. Kuppi meni nurin ja stressiä on liian paljon. Selitys numero 44 ja seuraus: en uskalla mennä puntariin. Ja rankka huhtikuu tulossa. Laskujen ruuhkaantuminen tietää sitä, että mitään ylimääräistä ei pysty hankkimaan huhtikuussa. Hyvä jos rahat riittää bensaan ja koirien ruokaan. Omasta ruoasta sitten ei niin väliä. Hah, jos vaikka laihtuis!

Nyt jos koskaan tarvitsisin tsemppiä. Eli jos joku käy tätä lukemassa, laitapa ihmeessä kannustava viesti. Nyt olis ryhdistäydyttävä ja terästäydyttävä. Elämä on aina ja ikuisesti ylämäkeä ja alamäkeä. Stressin paikkoja on tämän tuosta eikä niistä pidä mitään syömismaratonia aloittaa. Elimistö ei just nyt tykkää olotilastaan, maha on ihan täyden tuntuinen vaikka tänään en ole paljon enää syönytkään. Jospa viikonloppuna nyt pääsisin taas juonesta kiinni. Ei muutamalla päivällä ole merkitystä, päiviä on niin paljon. Vasta kokonaisuus ratkaisee.

Blogihaaste

Toisesta laihdutusblogista bongasin tällaisen. Kysymyksiä olivat: Kuka julkisuuden henkilö haluaisin olla? Kenen vartalon haluaisit? Kuka on kaunein? Käytetään vähän vapauksia ja vastataan vähän kysymyksen vierestäkin. Ja toisaalta en ehkä vastaa ihan kaikkiin kysymyksiin tyhjentävästi. Mietin pitkään ketä julkkisnaisia olen ihaillut. Lähinnä tuota ulkonäköä, vartaloita en tähän hätään osaa sanoa, kellä ihannevartalo olisi:)-. Vartalolta olisin mielelläni noin 167 pitkä, pienirintainen (kuppikoko B) ja lantiosta kurvikas. Eli sellainen päärynä, mutta ei tietenkään kovin korostuneesti. Mutta kun olen vain 162 cm , kuppikoko on C  ja vartalomalli tasapaksu pötkylä, niin minkäs teet:)?.

Miettiessäni ulkonäöllisesti kauniita naisia pysyttelin tällä kertaa kotimaisissa naisissa. Takavuosien tv-kuuluttaja Johanna Pirttilahti tuli mieleeni. Samoin laulaja Maija Vilkkumaa. Vähän isommista naisista tuli mieleen äärettömän ihana näyttelijä Minna Koskela. Hän ainakin osaa kantaa vartalonsa hienosti!

Pelot valtaavat

Nyt kun paino oli viime punnituksessa alle 80 kiloa, tuntuu, että pelko seuraavasta punnituksesta kasvaa. Toisin sanoen siis pelko siitä, että paino kääntyykin jostakin syystä nousuun:(. Pelkokynnys nousta vaa'alle kohoaa korkeammalle ja korkeammalle. Juuri tänään luin taas viisaita sanoja laihduttamisesta asiantuntijoiden kertomana. Siinä jälleen kerran varoiteltiin, että yli puolen kilon pudotus viikossa on liikaa. Ja munhan paino on suurimmaksi osaksi laskenut yli tuon puolen kilon viikossa. Painonpudotus kun olisi varmemmin pysyvää, jos paino laskisi mahdollisimman hitaasti. Pystynkö siis uhmaamaan varoittavia esimerkkejä? Pystynkö osoittamaan asiantuntijoiden lausunnot vääriksi? Pystynkö ikinä painonhallintaan? Miksi se nyt onnistuisi, kun ei kerran koskaan ennen ole onnistunut? Kysymyksiä ilman vastauksia. Vain aika voi niihin vastata.

Perjantaina ottamani tilannekuvat (siis painotilanne) vähän masensivat. En tosiaan näytä ollenkaan hoikalta, mitä en kyllä odottanutkaan. Tosin odotin, että en olisi näyttänyt ihan niin paksulta kuin näytän. Itse asiassa muistin, että olen tehnyt netissä kehonkuva-testin (http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet03/bodyshape03.pl?session_id=d4317bc290f) useita kertoja. Joka kerta olen epäonnistunut oman kehoni mielikuvan merkkaamisessa . Eli miellän itseni pienemmäksi kuin mitä kaavion mukaan olen. Tiedän kyllä, että testi on vain yleistävä ja suuntaa antava, mutta varmasti siinä on jokunen totuuden jyvänen. Nykyisessä asunnossani mulla ei ole ollenkaan kokovartalopeiliä. Edellisessä asunnossa iso peili oli, mutta muutosta on jo 6 vuotta. Töissä on kyllä isoja peilejä, mutta olen oppinut välttelemään niihin katsomista. Olenko samalla siis vältellyt totuutta? Mutta nyt digivalokuvauksen aikaan, totuutta ei enää pysty pakenemaan, kamera kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja se kertoo tällä kertaa, että paino ei saisi enää ikinä nousta, mieluummin edelleen laskea.

Mielialat syömishoukutusten kanssa vaihtelevat edelleen hirveästi. Tälläkin viikolla alkuviikosta olin hukkua makeanhimon suohon ja paino hivenen nousi. Viikon keskivaiheilla otin itseäni niskasta kiinni, laskin kalorit ja syömiset minimiin, paino laski taas. Tällä hetkellä olo on ihan ok, mitä nyt nämä pelot välillä vaivaavat mieltä. Joskus tuntuu, että jokainen syömiskerta voisi lihottaa useita kiloja. Tämä kaikki on edelleen mielestäni osoitus siitä, että suhde ruokaan ja syömiseen ei ole aivan kunnossa. Mutta koska "terveitä" päiviä ja kausia on, uskoakseni toivo ei ole vielä mennyttä. Ehkä se viisaus ja tasapaino on tulossa. Sitä tässä odottelen hartaasti.

Alusta asti tämä projekti on ollut elämänmuutosta, painonhallintaa, toivottavasti ei vain laihdutuskuuri. Ne kun ovat tuomittuja epäonnistumaan. Laadin puolitosissani vuoden alussa tarkan painonpudotussuunnitelman kesäkuun loppuun asti. Sittemmin lisäsin siihen vielä suunnitelman marraskuun loppuun asti. Suunnitelmassa joka viikko paino laskee 200-1000 g. Siten, että vain alkuvuodesta painonlasku on 800-1000g, siitä sitten asteittain vähentyen. Ensisijainen painotavoitteeni oli/on 77 kg. Se on suunnitelman mukaan tarkoitus saavuttaa huhtikuun lopussa. Tammi- ja helmikuun tavoitteet saavutin. Maaliskuu on vielä vähän kesken, mutta nyt näyttää siltä, että tavoite saavutetaan. Kerron tästä siksi, että en olisi kuin hurjimmissa kuvitelmissani uskonut edes tähänastiseen suunnitelman toteutumiseen. Nyt olenkin jo tilanteessa, jossa tarvitaan painonhallintaa. Apua: loppuelämäni ensimmäinen päivä on tänään. Voiko kelata vähän taaksepäin ajassa? Pelottaa, kauhistuttaa ja samalla en malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Viime päivien ruuista

Lempiruokaani! Ruokaisaa salaattia, tällä kertaa (kuten useinmiten) lohesta. Alkuviikon herkuttelupaniikin jälkeen olen kiristänyt vyötä; kalorit vähemmälle, hiilarit vähemmälle ja liikuntaan enemmän tehoa. Sillä on toistaiseksi pärjätty ja painokin tosiaan laski alle 80 kg. Nyt se jo hankittu uimapuku on oikeasti ansaittu. Eikä sitä vielä ole edes pidetty, ensi viikolla sitten on eka tilaisuus laittaa se päälleen. 

Lohisalaatissa on: jäävuorisalaattia, kurkkua, viinirypäleitä, herneitä, keitettyä kananmunaa ja tietysti lohta. Aamupalankin olen muutamana aamuna jättänyt vähän kevyeksi, kun vähensin hiilareita. Tähän tapaan: Rahkaa ja hedelmäsalaattia (kuvassa) tai marjoja. Mutta eiköhän tässä taas palailla ainakin aamupalan suhteen  normaaliin päiväjärjestykseen 4-5:nä aamuna viikossa aamupuuro. Leipää mä yleensäkin syön aika vähän, joten niissä ei paljon ole vähentämisen varaa. Pakastimessa olevat makaronilaatikot (tehty kyllä ruispastaan) eivät ole viime aikoina juurikaan houkutelleet. Tuntuu, että niissä on sittenkin aika paljon kaloreita. Mutta eiköhän ne jossakin vaiheessa tule syödyksi nekin!

Onneksi mä ihan oikeasti tykkään paljon terveellisistä ruoista, salaateista ja vihanneksista ja hedelmistä. Painonhallinnassakin ne sitten tulevat enemmän kuin tarpeeseen.