torstai 25. maaliskuuta 2010

Blogihaaste

Toisesta laihdutusblogista bongasin tällaisen. Kysymyksiä olivat: Kuka julkisuuden henkilö haluaisin olla? Kenen vartalon haluaisit? Kuka on kaunein? Käytetään vähän vapauksia ja vastataan vähän kysymyksen vierestäkin. Ja toisaalta en ehkä vastaa ihan kaikkiin kysymyksiin tyhjentävästi. Mietin pitkään ketä julkkisnaisia olen ihaillut. Lähinnä tuota ulkonäköä, vartaloita en tähän hätään osaa sanoa, kellä ihannevartalo olisi:)-. Vartalolta olisin mielelläni noin 167 pitkä, pienirintainen (kuppikoko B) ja lantiosta kurvikas. Eli sellainen päärynä, mutta ei tietenkään kovin korostuneesti. Mutta kun olen vain 162 cm , kuppikoko on C  ja vartalomalli tasapaksu pötkylä, niin minkäs teet:)?.

Miettiessäni ulkonäöllisesti kauniita naisia pysyttelin tällä kertaa kotimaisissa naisissa. Takavuosien tv-kuuluttaja Johanna Pirttilahti tuli mieleeni. Samoin laulaja Maija Vilkkumaa. Vähän isommista naisista tuli mieleen äärettömän ihana näyttelijä Minna Koskela. Hän ainakin osaa kantaa vartalonsa hienosti!




sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Pelot valtaavat

Nyt kun paino oli viime punnituksessa alle 80 kiloa, tuntuu, että pelko seuraavasta punnituksesta kasvaa. Toisin sanoen siis pelko siitä, että paino kääntyykin jostakin syystä nousuun:(. Pelkokynnys nousta vaa'alle kohoaa korkeammalle ja korkeammalle. Juuri tänään luin taas viisaita sanoja laihduttamisesta asiantuntijoiden kertomana. Siinä jälleen kerran varoiteltiin, että yli puolen kilon pudotus viikossa on liikaa. Ja munhan paino on suurimmaksi osaksi laskenut yli tuon puolen kilon viikossa. Painonpudotus kun olisi varmemmin pysyvää, jos paino laskisi mahdollisimman hitaasti. Pystynkö siis uhmaamaan varoittavia esimerkkejä? Pystynkö osoittamaan asiantuntijoiden lausunnot vääriksi? Pystynkö ikinä painonhallintaan? Miksi se nyt onnistuisi, kun ei kerran koskaan ennen ole onnistunut? Kysymyksiä ilman vastauksia. Vain aika voi niihin vastata.

Perjantaina ottamani tilannekuvat (siis painotilanne) vähän masensivat. En tosiaan näytä ollenkaan hoikalta, mitä en kyllä odottanutkaan. Tosin odotin, että en olisi näyttänyt ihan niin paksulta kuin näytän. Itse asiassa muistin, että olen tehnyt netissä kehonkuva-testin (http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet03/bodyshape03.pl?session_id=d4317bc290f) useita kertoja. Joka kerta olen epäonnistunut oman kehoni mielikuvan merkkaamisessa . Eli miellän itseni pienemmäksi kuin mitä kaavion mukaan olen. Tiedän kyllä, että testi on vain yleistävä ja suuntaa antava, mutta varmasti siinä on jokunen totuuden jyvänen. Nykyisessä asunnossani mulla ei ole ollenkaan kokovartalopeiliä. Edellisessä asunnossa iso peili oli, mutta muutosta on jo 6 vuotta. Töissä on kyllä isoja peilejä, mutta olen oppinut välttelemään niihin katsomista. Olenko samalla siis vältellyt totuutta? Mutta nyt digivalokuvauksen aikaan, totuutta ei enää pysty pakenemaan, kamera kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja se kertoo tällä kertaa, että paino ei saisi enää ikinä nousta, mieluummin edelleen laskea.

Mielialat syömishoukutusten kanssa vaihtelevat edelleen hirveästi. Tälläkin viikolla alkuviikosta olin hukkua makeanhimon suohon ja paino hivenen nousi. Viikon keskivaiheilla otin itseäni niskasta kiinni, laskin kalorit ja syömiset minimiin, paino laski taas. Tällä hetkellä olo on ihan ok, mitä nyt nämä pelot välillä vaivaavat mieltä. Joskus tuntuu, että jokainen syömiskerta voisi lihottaa useita kiloja. Tämä kaikki on edelleen mielestäni osoitus siitä, että suhde ruokaan ja syömiseen ei ole aivan kunnossa. Mutta koska "terveitä" päiviä ja kausia on, uskoakseni toivo ei ole vielä mennyttä. Ehkä se viisaus ja tasapaino on tulossa. Sitä tässä odottelen hartaasti.

Alusta asti tämä projekti on ollut elämänmuutosta, painonhallintaa, toivottavasti ei vain laihdutuskuuri. Ne kun ovat tuomittuja epäonnistumaan. Laadin puolitosissani vuoden alussa tarkan painonpudotussuunnitelman kesäkuun loppuun asti. Sittemmin lisäsin siihen vielä suunnitelman marraskuun loppuun asti. Suunnitelmassa joka viikko paino laskee 200-1000 g. Siten, että vain alkuvuodesta painonlasku on 800-1000g, siitä sitten asteittain vähentyen. Ensisijainen painotavoitteeni oli/on 77 kg. Se on suunnitelman mukaan tarkoitus saavuttaa huhtikuun lopussa. Tammi- ja helmikuun tavoitteet saavutin. Maaliskuu on vielä vähän kesken, mutta nyt näyttää siltä, että tavoite saavutetaan. Kerron tästä siksi, että en olisi kuin hurjimmissa kuvitelmissani uskonut edes tähänastiseen suunnitelman toteutumiseen. Nyt olenkin jo tilanteessa, jossa tarvitaan painonhallintaa. Apua: loppuelämäni ensimmäinen päivä on tänään. Voiko kelata vähän taaksepäin ajassa? Pelottaa, kauhistuttaa ja samalla en malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Viime päivien ruuista

Lempiruokaani! Ruokaisaa salaattia, tällä kertaa (kuten useinmiten) lohesta. Alkuviikon herkuttelupaniikin jälkeen olen kiristänyt vyötä; kalorit vähemmälle, hiilarit vähemmälle ja liikuntaan enemmän tehoa. Sillä on toistaiseksi pärjätty ja painokin tosiaan laski alle 80 kg. Nyt se jo hankittu uimapuku on oikeasti ansaittu. Eikä sitä vielä ole edes pidetty, ensi viikolla sitten on eka tilaisuus laittaa se päälleen. 

Lohisalaatissa on: jäävuorisalaattia, kurkkua, viinirypäleitä, herneitä, keitettyä kananmunaa ja tietysti lohta. Aamupalankin olen muutamana aamuna jättänyt vähän kevyeksi, kun vähensin hiilareita. Tähän tapaan: Rahkaa ja hedelmäsalaattia (kuvassa) tai marjoja. Mutta eiköhän tässä taas palailla ainakin aamupalan suhteen  normaaliin päiväjärjestykseen 4-5:nä aamuna viikossa aamupuuro. Leipää mä yleensäkin syön aika vähän, joten niissä ei paljon ole vähentämisen varaa. Pakastimessa olevat makaronilaatikot (tehty kyllä ruispastaan) eivät ole viime aikoina juurikaan houkutelleet. Tuntuu, että niissä on sittenkin aika paljon kaloreita. Mutta eiköhän ne jossakin vaiheessa tule syödyksi nekin!

Onneksi mä ihan oikeasti tykkään paljon terveellisistä ruoista, salaateista ja vihanneksista ja hedelmistä. Painonhallinnassakin ne sitten tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Helmikuu päätöksessä

Ja on tullut aika katsoa helmikuun tulostasoa ja tilannetta - ja siirtää katse maaliskuun haasteisiin. Helmikuun ensisijainen tavoitehan oli (tai siis tavoite ylipäätään aina ja ikuisesti) se, että paino ei nousisi. Ja jos painonlasku edelleen jatkuisi tavoite oli 84,4-> 82. Yllätyksekseni ja ilokseni helmikuussa laskusuhdanne on jatkunut, ja aamulla lukema oli 81,4. Eli jopa alle tavoitteen. Osansa tuossa lukemassa varmasti tekee raskas liikunta loppuviikosta. Mutta niin tai näin, tällaista puntari nyt kertoi. Eli ilosanomaa!

Varsinaisia "lipeämisiä" ruokavaliosta ei ole juurikaan tapahtunut, pari herkkupäivää helmikuussa meni vähän pitkäksi. Mikä tarkoittaa sitä, että herkkupäivästä tuli 2-päiväinen. Mutta ei mitään hälyyttävää kuitenkaan. Tällaisen fiiliksen kun saisi jatkumaan! Se kuitenkin täytyy muistaa, että laihduttaminen on helppoa, painonhallinta vaikeaa. Näin se on ollut ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Välillä tuo laihduttaminenkin on itkua ja hammasten kiristelyä, mutta on se jo monta kertaa onnistunut... painonhallinta valitettavasti ei. Mutta toivotaan, että tällä kertaa historia ei toistaisi itseään.

Ja siitä päästäänkin aasinsillalla maaliskuulle. Tulokset ovat toistaiseksi olleet positiivisia ja yllättäviäkin; aikataulussa olen pysynyt pilkulleen ja ennakkoon asetetetut tavoitteet ovat täyttyneet hyvin. Eli maaliskuun ennakkoasetelma pysyköön sellaisena kuin mitä vuoden alussa ajattelinkin. Tarkoitus on yrittää päästä uudelle kymmenluvulle. Eli maaliskuun tavoite olkoon entinen -> 79kg. Jostakin syystä kymmenluvun vaihdot tuntuvat aina vaikeammilta kuin painonpudotus keskellä kymmenlukua. Jotakin psykologista? Mutta siitäkin huolimatta sitkeästi vain tuon seiskan kimpuun! Wish me good luck!

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Viikonlopun ruokailuja osa 2

Sunnuntain lämmin ateria: uunipaistos kasviksista + uunilohta. Uunipaistosta jouduin hieman soveltamaan, koska kaupassa ei ollut ruusukaalia. Ruusukaalin tilalla ruoassa vihreitä papuja.
200g kukkakaalia
200 g parsakaalia
200 g vihreitä papuja (ohjeessa ruusukaalia)
½ dl vettä
0,75 dl ruokakermaa 5% (ohjeessa oli 15%)
100 g Koskenlaskija-sulatejuustoa
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl timjamia

Ohje: Laita pilkotut pakastekaalit + pavut uunivuokaan. Valmista vedestä, ruokakermasta, timjamista, vehnäjauhoista ja sulatejuustosta kastike ja kaada se vihannesten päälle. Kypsennä 200 asteessa n. 20 min.

Tässä sitten ruoka annoksena, lisukkeena punajuuria ja suolakurkkuja. Hyvää oli:).

Helmikuun herkkupäivistä: En ole saanut herkkupäiviä oikein balanssiin. Yhdessä vaiheessa taisin pitää 2 herkkupäivää peräkkäin (hyi). Tänään pidin myös herkkupäivän, enkä vieläkään usko, kuinka pieni määrä olisi sopiva. Maha on ihan liian täynnä (herkkuja on edelleenkin turha yrittää säilöä, kaikki syödään) ja olo on paha. Mutta toivottavasti se merkitsee sitä, että huomenna ei tee mieli mitään herkuntapaistakaan....

lauantai 13. helmikuuta 2010

Viikonlopun ruokailuja osa 1

Tänään lauantaina oli kasvisruokapäivä. Tässä päivän lämmin ateria, kasvissosekeitto, 2 palaa ruisleipää ja rasvatonta maitoa.
Resepti:
1 bataatti
3 pienehköä perunaa
2 isoa porkkanaa
n. 350 g kukkakaalia
kasvisliemikuutio
n. 100 g Koskenlaskija-juustoa
hivenen suolaa ja timjamia
Ohje: Kuori ja pilko kasvikset, keitä kypsiksi vähässä vedessä. Laita kasvisliemikuutio sekaan. Laita juusto kypsien kasvisten sekaan. Soseuta ja anna kiehahtaa. Mausta makusi mukaan!
Tästä annoksesta tuli 3 ateriaa.

Iltapalaksi oli sitten hedelmäsalaattia ( verigreippi, appelsiini, kiivi, vesimelonia, purkki ananasta ja omena) sekä porkkanoita.


perjantai 5. helmikuuta 2010

Kehuja

Nyt on muutama ihminen huomannut tai siis sanonut ääneen muuttuneesta olemuksestani. Eilen viimeksi jumpalla ollessani. Tuntuu ihan hyvältä tuollainen huomaaminen ja ääneenkin sanominen. Varsinkin juuri nyt, kun paino tuntuu alkaneen jumitusvaiheen. Eli tuossa 84 ja risat pyöritään tällä hetkellä. Sellaistahan se on, masentaa, kun työtä on tehty ja ruokia vahdittu ja sittenkin jumittaa. Vaikka tietää, että ei paino voi koko ajan mennä alaspäin, eikä jumitusta ole ollut kuin 2-3 päivää. Ihmisen luonto on ihmeellinen ja varsinkin kärsimätön.Eli pienen horjumisen hetkellä on mahtavaa kuulla kehuja ulkomuodosta. Läskiä riittää edelleen, mutta kaipa se -7 ja risat joulukuun alusta jo jonkin verran näkyy. Kivaa. Muistuttelen tässä itselleni, että se helmikuun päätavoite oli pitää saavutettu paino, vasta toissijainen oli painonlasku, haloo!

Toinen mitä kehutaan, on uusi työpaitani, minkä hankin alennusmyyntien loppusuoralla. Se on jonkinverran tyköistuva ja malliltaan hivenen naisellinen. Sellaista paitaa ei tulisi mieleenkään käyttää vapaa-aikana, mutta töihin se sopii kyllä. Itsellä on siinä (mahamakkaroista huolimatta) ihan rento ja mukava olo. Ja mikäs sen mukavampaa, jos toisetkin tykkää ja kehuu. Suomalainen ei kyllä koskaan kehu, jos ei oikeesti tarkoita sitä. Jos ei tykätä, sitten ollaan hiljaa vain.

torstai 4. helmikuuta 2010

Ruokakuvia


Torstai-aamu alkoi puurolla - kuten niin moni aamu ennen sitä. Ja varmaan vielä jälkeenkin. Puurona tällä kertaa ruiskaurahiutale-puuro & mustikoita & rasvatonta maitoa. Jälkiruokana hedelmäsalaattia.
Töissä ensimmäinen ateria oli suosikkini; salaatti & jälkiuuni-ruisleipä (päällä oivariinia & kalkkunaleikettä). Valitettavasti tänään oli kovin kiireinen hetki syödä lounasta, joten en pahemmin ehtinyt nauttia:(. Salaatissa on; jäävuorisalaattia, kurkkua, herneitä, tummia viinirypäleitä ja cashew-pähkinöitä. Tomaatti uupuu tällä kertaa. Vihannekset ovat niin törkeän kalliita tällä hetkellä, että ei aina raaski ostaa.

Päivän kiireet jatkuivat iltapäivälläkin, ja ruokailut jäivät huonoiksi. Välipala töissä oli 2 lihapasteijaa ja töiden jälkeen en ehtinyt syödä kunnon päivällistä, vaan jouduin tyytymään ateriakorvauspatukkaan automatkalla jumppaan. Aina ei voi voittaa...

Illalla sitten taas hedelmäsalaattia & jälkiuuniruisleipää. Näihin en ole vielä kyllästynyt! Liityin muutama päivä sitten kiloklubiin. Näistäkin ruoista oli huomauttamista, ilmeisesti tuo ateriakorvauspatukka tai pasteijat luokitellaan "herkuksi". On mulla siellä 1 päivä, jolloin oli kaikki "ruokapallukat" vihreitä eli koostumukset kohdallaan. Klubin taulukoiden mukaan syön liian vähän kaloreita (liikun niin paljon), mutta enempääkään en tällä hetkellä oikein osaa syödä. Mennään eteenpäin ja opetellaan lisää. Sillähän siitä pääsee!

tiistai 2. helmikuuta 2010

Herkut

Dodiin, herkkuja oli merkattu suunnitelmiin ja herkkuja on siten nautittu ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ostoskoriin osui runebergintorttuja ja kanelikeksejä. Sekä pieni pussi ÄssäMix-karkkeja. Runebergin tortuista ja kekseistä tykkään oikeasti, mutta noi karkit ostin vain siksi, että en parempiakaan löytänyt. Se ongelma näissä herkkujen ostamisissa on, että ns. taviskaupoissa ei kummoisiakaan herkkuja ole. Leipomoihin en tohdi mennä ostamaan, taitaisi herkkutiskillä kadota itsehillintä. Kauempana olevissa isoissa kaupoissa on kyllä valikoimaa, mutta ei kovin usein viitsi ajaa ja paljon ei voi kerralla ostaa. Se mikä kaapissa tai pakastimessa on... se ei siellä kauan ole:). Ja sama juttu, jos itse leipoo. Ei säily kovin kauan. Päivän tai kaksi. Ihan sama mikä se määrä oli.

Maha tuli aika täyteen. Söin molemmat tortut ja useita kanelikeksejä. Loput keksit palastelin koirien keksilaatikkoon, jotta en ihan kaikkia söisi. Karkit ei uponneet kuin osa, tämä varmaan opetti sen, että karkkeja ei kannata ostaa, tykkään enemmän leivonnaisista. Eli ei takaisin vaan niitä entisiä ahmimistaipumuksia, silloin kaikki kävi ja kelpasi. Eli nyt kun on tarkoitus syödä vähän herkkuja ja harvoin, kannattaa satsata sellaiseen, mistä todella pitää. Vaikka hätätapauksessa hakea jotakin sieltä vähän kauempaa.


Tiistai-aamu ja paluu takaisin arkeen herkkupäivän jälkeen alkoi kaurapuurolla ja mustikoilla. Siitä se sitten taas alkaa. Maha on vähän järkyttynyt kyllä tuosta ruoka(herkku)määrästä. Ensi kerralla maltillisemmin, kiitos. Loput karkit on nyt tuolla laatikossa houkuttelemassa, tämä ei ollut tarkoitukseni. Mutta kun en kerta kaikkiaan saanut kaikkia kerralla alas.
Vatsalaukku on tammikuun pienien ruoka-annosten ansiosta pienentynyt hurjasti. Välillä en oikein tajua kuinka paljon. Uusi tilanne vaatii aikansa, ennen kuin opin oikeat määrät ja säännöstelyn - myös näissä herkuissa.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Helmikuun tavoitteita & herkkupäivä

Tammikuussa tapahtui 90->84,4. Helmikuun tavoitteeksi asetetaan a/ ensisijaisesti painon pysyminen max 84,4 ja vaihtoehtoisesti, jos paino edelleen laskee b/ 82 kg.

Tammikuun viimeinen päivä laadin 5:n viikon ruokalistan, jota ei tarvitse orjallisesti noudattaa, mutta siitä saa vinkkejä, jos ajatukset jumittaa ruokailun suhteen. Tammikuussa oli ilmassa pientä kyllästymistä tiettyihin asioihin. Yksi oli aamupuuro. Tykkään syödä puuroa, mutta en JOKA aamu. Eli mietin enemmän myös muita vaihtoehtoja. En tokikaan tammikuussa joka aamu puuroa syönyt, mutta loppukuusta melkein joka aamu kuitenkin. Se pitää sen verran hyvin nälkää, että jaksoi hyvin ekaan välipalaan asti. Yleensä päivän toka ateria oli salaattiannos + 2 palaa ruisleipää. Siihen en kyllästynyt vielä ainakaan. Toinen kyllästymisen aihe oli VLCD-keitto. Sitä on vielä 4 pussia jäljellä, kun muutinkin ruokalistasta osan keitosta "normaaliksi" ruoaksi, ettei menisi pakkopullaksi. Toki nuo loput keitot syön jossakin vaiheessa, mutta ei niillä ole kiirettä.

Tässä esimerkkinä 1:n päivän ateriat:
Aamupala: Kauramuroja + mehukeittoa, hedelmäsalaattia
Välipala: Salaatti + 2 palaa ruisleipää
Välipala: Viili + sämpylä
Ruoka: Makaronilaatikko
Iltapala: Mansikkarahka

Tänään pidän sitten varmaan tämän vuoden ensimmäisen "herkkupäivän". Kotona ei ole mitään herkkuja, joten töiden jälkeen suunnistan kauppaan. Postaan huomenna mitä söin ja mitkä on fiilikset. HUOM! Tämä herkkupäivä ei todellakaan ole mikään palkkio tammikuun onnistuneesta laihdutuksesta. Itseni tuntien on vaan joskus syötävä herkkuja sallitusti, jotta ei tulisi sellaista pistettä, että ahmii niitä yli äyräiden. Varsinainen palkkio laihtumisesta on se, että vaatekaapista on saanut otettua käyttöön muutaman vaatteen, jotka ei vielä muutama viikko sitten mahtuneet päälle. Nih.