Kevät jatkuu

Mä vaan nukkuisin koko ajan. Työaika ei sovi mun omaan rytmiini (herätys arkisin klo 4.30), olen enemmän iltaihminen. Työ on fyysisesti rankkaa, sekin toki väsyttää. Ja väsyttäähän sekin, että elämä on siinä pisteessä, että ajelehdin. Toisaalta olen vapaa "edellisen elämän" velvoitteista, olen vapaa tekemään jotakin muuta. Mutta kun se jokin muu ei ole vielä tässä ja nyt. Pitäisi jaksaa toimittaa asioita, ottaa selvää ja edetä kohden suurempaa muutosta. Elämä on nyt ikäänkuin odotusvaiheessa. Muutos on alkanut, mutta päämäärä on toistaiseksi tuntematon. Ehkä osaisin nauttia tästäkin vaiheesta enemmän, jos tietäisin, mitä on tulossa.

Paino on lähtenyt ihan oikeasti ilman yrittämistä tippumaan. Tällä hetkellä seurailen syömisiäni, mutta vielä muutama viikko sitten söin ihan mitä sattuu. Luulinkin painon olevan jälleen yli 90 kiloa. Olo tuntui sellaiselta, isolta ja pullealta. Sitten kävin puntarilla ja sehän olikin 87 ja vielä iltapaino vaatteet päällä. Olin kyllä miettinyt, että kas kun pitkähihaiset aluspaidat eivät kiristä. Ajattelin niiden venyneen. Mutta puntari on lahjomaton todistaja, paino ei ollut kohonnut, se oli tammikuisesta tilanteesta laskenut.

Nyt olen muutamat ajat rajoittanut makeansyöntiä (lopetettuahan sitä ei saa...) ja muutenkin yrittänyt miettiä taas tarkemmin. Tänään aamulla puntari näytti 85,4 kiloa. Suunta on jälleen oikea, sillä tiellä yritetään pysyä. Elämänmuutosten keskellä ja niistä huolimatta!

Eka päivä hyvä päivä

Kuukauden eka päivä on hyvä aika aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Niinhän se on. Nyt kun olen 2 vai 3 päivää (?) ollut taas ruodussa ja syömiset tiukassa kontrollissa - mulla on armoton NÄLKÄ. Vatsa ehti jo tottua suurempaan ruokamäärään ja venyihän se tietysti. Mutta nyt ollaan tiukkoja! Normaali arki rullaa tiukalla linjalla ja erikoistilanteissa saa herkutella. Näin takuulla on. Helppo sanoa, kun tulossa viikonvaihde täynnä erikoistilanteita ja leivonnaisia tarjolla tämän tuosta:). Mutta sanottu mikä sanottu. Tänään olen syönyt aamulla vesimelonia, sämpylän ja vispipuuroa, päivällä ison salaattiannoksen ja pienen leivänpalasen (ei päällä mitään). Lämmin ruoka kanawok ja näkkileipää, iltapalaksi hedelmäsalaattia. Nyt näin ja hyvältä tuntuu.

Kuun vaihtuessa on myös ollut tapana asetella joitakin tavoitteita uudelle kuukaudelle. Heinäkuu tehdään tiukasti töitä, jotta elämäntapamuutos jatkuisi kirkkaana. Painonnousu harmittaa sen verran, että tavoite on päästä takaisin kuukauden takaisiin lukemiin. Tai edes lähelle, nöyränä on edelleen oltava. Eli tavoite heinäkuuksi 76-75 kg.

Olen viime päivinä myös yrittänyt piristää itseäni pukeutumalla nätisti. Kävin alennusmyynneillä ja olisin ostanut palkintofarkut. En niitä kuitenkaan löytänyt. Palkintofarkkujen saavutus on tosin vähän kyseenalainen nyt. Tavoiteasetus meni näin: jos paino laskee alle 75 kiloa, ostan uudet farkut. Paino on näyttänyt kerran 74,8. Eli alle 75. Vaikka se nyt on jotakin ihan vallan muuta. Mutta koska olin asettanut tavoitteen noin, pedantti mielenikin on samaa mieltä: sääntöjen mukaan mennään. Omatuntoni ei sallisi muuta.

Miltä nyt tuntuu?

Klassinen kysymys urheilukilpailujen maalissa, voittajahaastattelussa. Viime viikolla saavutin ensisijaisen tavoitteeni, sen mitä pidän realistisena. Eli 77 kg. Tällainen lukema puntarissa on viimeksi ollut varmaankin yli 20 vuotta sitten. Ja jälleen on! Joten nyt on aika vastata voittajille suunnattuun kysymykseen: "Miltä nyt tuntuu?"

Päällimmäisenä mieleen tuleva ilmaisu tunnetilastani lienee "hämmästynyt", suorastaan ällistynyt:). Iloiset yllätykset ovat aina tervetulleita:). Tammikuussa laatiessani suunnitelmia painonpudottamiseksi, naureskelin itsekseni suunnitelman mahdottomuutta. Mahdottomuutta siksi, että olen niin useasti ennenkin laatinut tarkkoja viikkosuunitelmia painolukemineen päivineen. Ja koskaan en ole kovin kauaa onnistunut suunnitelmia noudattamaan. Saati saavuttamaan tavoitteita. Mutta nyt sitten; sanalla sanoen - hämmästynyt, onnellisesti. Uudet elämäntavat ovat sen verran jo tulleet tutuiksi (ja hyviksi havaituiksi), että suurimmat pelot kilojen äkkinäisestä takaisintulemisesta ovat hälventyneet. Josko eivät kokonaan kadonneet. En enää usko mihinkään nopeaan painon muutokseen ylöspäin. Vielä toki on epävarmaa, mihin asti elämänmuutos jaksaa kantaa. Mutta just nyt en jaksa sitä murehtia!

Murheita ja stressitekijöitä on viime aikoina ollut runsaasti. Tämän pienen hetken haluan olla onnellinen, hämmästynyt ja varma onnistumisestani. Nih, se mulle sallittakoon.

Ja jotta totuus ei unohtuisi: uusi tavoite (se epärealistinen) on ollutkin tuossa sivupalkissa jo koko ajan - nyt lähdetään todelliselle seikkailumatkalle - tavoittelemaan 72:ta kiloa! Se olisi todellisen voittajan saavutus se. Kiitos kanssalaihistelijoille kannustuksesta ja tuesta. Pienestäkin sellaisesta on apua yllättävän paljon. Urheilutermeillä jatkaakseni: "Yritän parhaani ja katson mihin se riittää".

Helmikuu päätöksessä

Ja on tullut aika katsoa helmikuun tulostasoa ja tilannetta - ja siirtää katse maaliskuun haasteisiin. Helmikuun ensisijainen tavoitehan oli (tai siis tavoite ylipäätään aina ja ikuisesti) se, että paino ei nousisi. Ja jos painonlasku edelleen jatkuisi tavoite oli 84,4-> 82. Yllätyksekseni ja ilokseni helmikuussa laskusuhdanne on jatkunut, ja aamulla lukema oli 81,4. Eli jopa alle tavoitteen. Osansa tuossa lukemassa varmasti tekee raskas liikunta loppuviikosta. Mutta niin tai näin, tällaista puntari nyt kertoi. Eli ilosanomaa!

Varsinaisia "lipeämisiä" ruokavaliosta ei ole juurikaan tapahtunut, pari herkkupäivää helmikuussa meni vähän pitkäksi. Mikä tarkoittaa sitä, että herkkupäivästä tuli 2-päiväinen. Mutta ei mitään hälyyttävää kuitenkaan. Tällaisen fiiliksen kun saisi jatkumaan! Se kuitenkin täytyy muistaa, että laihduttaminen on helppoa, painonhallinta vaikeaa. Näin se on ollut ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Välillä tuo laihduttaminenkin on itkua ja hammasten kiristelyä, mutta on se jo monta kertaa onnistunut... painonhallinta valitettavasti ei. Mutta toivotaan, että tällä kertaa historia ei toistaisi itseään.

Ja siitä päästäänkin aasinsillalla maaliskuulle. Tulokset ovat toistaiseksi olleet positiivisia ja yllättäviäkin; aikataulussa olen pysynyt pilkulleen ja ennakkoon asetetetut tavoitteet ovat täyttyneet hyvin. Eli maaliskuun ennakkoasetelma pysyköön sellaisena kuin mitä vuoden alussa ajattelinkin. Tarkoitus on yrittää päästä uudelle kymmenluvulle. Eli maaliskuun tavoite olkoon entinen -> 79kg. Jostakin syystä kymmenluvun vaihdot tuntuvat aina vaikeammilta kuin painonpudotus keskellä kymmenlukua. Jotakin psykologista? Mutta siitäkin huolimatta sitkeästi vain tuon seiskan kimpuun! Wish me good luck!

Tammikuun loppuraportti

Tammikuun alussa painoni oli 90 kiloa, joulukuussa painoa oli jo tippunut 2 kiloa. Tammikuun tavoitteeksi asetin huiman 5½:n kilon pudotuksen eli tavoitepainoksi tuli 84,5 kg. Tavoite on toisaalta hassu, koska vaakani ei voi näyttää 85,5 kiloa. Se kun digitaalivaaka 0,2:n kg tarkkuudella:). Eli tavoite on tarkemmin sanottuna 84,4-84,6. Nämä on sallitut vaihtoehdot:). Vaaka näytti tänään aamulla 84,4 kg. Olo on aika uskomaton. Osa minusta uskoi tavoitteen saavuttamiseen, osa piti sitä naurettavan kovana. Mutta näin siinä nyt kävi ja olen iloinen asiasta. Kovin työhän alkaa vasta nyt, saavutetut tulokset täytyisi pystyä pitämään. Ja mielellään pikku hiljaa paino voisi laskea vielä tuostakin. Mutta nyt olen tähän tyytyväinen tässä vaiheessa ja on sanottava itselleen; hyvin vedetty, jatka samalla linjalla!

Mitä uutta on tapahtunut? Tein etukäteen ruokasuunnitelman melkein koko tammikuuksi (tammikuun lopun suunnitelmat lähempänä ajankohtaa). Suunnitelma toki eli sen mukaan miten paino laski ja miten paljon oli liikuntaa. Toimi aivan ihmeellisen hyvin, hienoa! Päätin myös pitää, mikäli mahdollista, herkuttoman (leivonnaiset) tammikuun. Suklaata olen syönyt tammikuussa muutaman konvehdin ja yhden suklaapatukan. Mutta leivonnaisia, noita paholaisia, en ollenkaan. Helmikuusta eteenpäin nekin ovat sitten sallittuja, maltilliset määrät toki! Ihme on kaiketi tapahtunut, en tosiaan muista, koska olisin näin kauan ollut ilman herkullisia leivonnaisia. Ja vain pari kertaa niitä on tosissaan tehnyt mieli, vain siis pienen pientä horjuntaa, ei suuria vaikeuksia.

Yritin mennä ruokakauppaan aina siten, että ei ollut nälkä, tämäkin on yllättävän tehokas juttu. Olen tämän neuvon usein lukenut / kuullut laihdutusasiantuntijoiden suusta. Olen pitänyt sitä toisaalta hyvänä, toisaalta vähän lapsellisena. Mutta nyt voin sanoa, siinä on perää! Eli toimii. Pieni ja yksinkertainen juttu, mutta teho ja hyöty on suunnaton. Suunnitelin päivän ateriat siten, että jos en muuten ehtinyt, jäin töiden jälkeen työpaikalle syömään viimeiset eväät, ettei vain ole nälkä siellä kaupassa. Juominen; oli kova yritys juoda 1½-2 litraa päivässä. En tosin laskenut tarkkaan, mutta epäilemättä joka päivä en päässyt tuohon tavoitteeseen. No, toisaalta se oli hyvin odotettavaa. Juominen on jonkinasteinen ongelma edelleen, mutta onneksi kehitystä parempaan on tapahtunut.

Söin 4-5 pientä ateriaa/välipalaa päivässä. Käytännössä työpäivinä 5 ruokailukertaa, vapaapäivinä 4. Salaattia iso annos 1-2 krt päivässä. Ja toki tammikuun ruokavalioon kuului VLCD-tuotteita, alkukuusta enemmän, loppukuusta jo sitten voimakkaasti vähentäen.

Näillä resepteillä paino tippui siis 5,6 kiloa kuukaudessa. Tarkoitus oli joulukuussa valmistella, tammikuussa pitää tiukka kuuri ja kontrolli. Nämä onnistuivat. Painonhallinta olisi nyt kova sana!

Lukupohdintoja

Opiskeluaikoina (80-luvun lopulla) painoin 74-78 kiloa. Silloin tuntui, että se on paljon ja olin ainoa lihava (pyöreä?) luokallani. NYT jos painaisin vaikkapa tuon 78, tuntuisi olo kevyeltä ja "hoikalta". Niin se perspektiivi muuttuu, kun kilot muuttuu:)-
Pituuteni on 162, joten jos seuraavaksi pohdittaisiin painoindeksiä. Tämänhetkinen BMI on 33,2 eli merkittävä lihavuus. BMI:llä mitattuna normaalipainoni on välillä 49-65 kiloa. Aikuisena en ole oikeastaan koskaan painanut 65:ttä kiloa, kerran ja vain hetkellisesti n. 20-vuotiaana laihdutuskuurin päätteeksi.... puhumattakaan painosta alle 65 kiloa! Ja siitähän se jojoilu on sitten aikanaan alkanut. Yli 20 vuotta sitten. Gulp. 15-23 vuotiaana olen painanut enimmäkseen tuon 70 ja risat. Sitä en tarkalleen muista, koska paino ensimmäisen kerran alkoi numerolla 8 tai 9. Ehkä jossakin iässä 30 ja risat meni 80 rikki. Ja varmaan 35-40 ja risat-iässä paino on seilannut enimmäkseen 85-96 välissä. Hurjat on luvut, kun pituuttakaan ei kummosesti ole.
Ehkä se kokovartalopeili olisi ollut kannattava ostos.