1,2 kg jäi tavoitteesta

Huhtikuun tavoite oli saavuttaa 85 kg. Se ei ihan toteutunut, vaan puntari näytti aamulla 86,2. Eli huhtikuun pudotus oli siten 3,2 kiloa. Ei tuokaan huono tulos ole ja onneksi jätin sen takaportin, jos ei huhtikuussa onnistu, sitten toukokuussa ainakin:D. Eli asetin nyt uuden takarajan tuolle 85:lle kilolle ja se olisi toukokuun puoliväli. Vaikka en aio mitään erityisiä, ainakaan tiukkoja, tavoitteita asetella tällä kertaan, niin pidetään tuosta kuitenkin kiinni.

 Eilen söin ihanaa lohisalaattia, jossa oli lohen lisäksi jäävuorisalaattia, viinirypäleitä, paprikaa, herneitä ja kurkkua. Sekä tietysti salaatinkastiketta.

Tänään en tiedä mitä tulen syömään, olen nimittäin menossa juhliin. Ja syön sitä, mitä on tarjolla. Kaloreita laskematta. Tässä on vaan eräänlainen probleema ennen lähtöä. Jotakin päällepantavaa pitäisi keksiä. Eilen illalla kokeilin kaikenlaisia puseroita kaapista. Tylsemmät eivät niin näyttäisi mahamakkaroita, mutta yksi aika pirtsakka kirjava pusero houkuttelisi. Mutta se sitten näyttää kaikki mahamakkarat:(.


Mutta siitäkin huolimatta, hauskaa Vappua!

Kevättä siellä ja täällä

Keväisemmät eli lämpimämmät ilmat ovat saapuneet. Se täytyy ottaa huomioon myös pukeutumisessa. Vaatevarastoni ei ole kovin laaja, joten vaihtoehtoja ei kamalasti ole. Käytän vaatteet yleensä todella loppuun asti, eli heitän ne sitten pois, kun enää saumat ovat jäljellä:). Kaivoin esiin ulkoiluhousut, joista muistin kirjoittaneeni tänne blogiin. Muistikuvani mukaan olisin ostanut ne, kun painoin 90 kiloa eli kuvittelin mahtuvani niihin mainiosti. Mutta ehei - muistikultani teki aika tepposen - olen ostanut ne viime keväänä, kun painoin noin 75 kiloa.... Eipä tarvitse siis enää ihmetellä, miksi ne ovat niin kovin kireät. Pystyn kuitenkin juuri ja juuri pitämään niitä. Olen oikeastaan ollut sitä mieltä, että kiristävät ja puristavat housut ovat ikäänkuin eräänlainen rangaistus siitä, että painonhallinta jälleen epäonnistui. Siitäs sait, luuseri! Tai voihan sen rangaistuksen kääntää sitten edukseen ja laihtua takaisin alle 8-kympin lukemiin. Ja sen jälkeen lällätellä - siitäs sait, kun epäilit! Muisti ei ihan totaalisen väärässä ollut, olin ostanut farkut, kun painoin 90 kiloa. Ne sitten ovatkin aavistuksen väljät, painanhan "enää" 86 ja risat. Tässä vielä linkki lenkkihousukirjoitukseen: http://amisatt.blogspot.com/2010/05/ulkoiluhousut-kokoa-l.html

Jokunen aika sitten katselin haikeasti viime vuonna ostettuja vähän tyköistuvampia ja pienempiä vaatteitani. Lähinnä siis T-paitoja ja erilaisia puseroita. Selvästikin kaipaan pois telttamalleista ja hypistelen pienempiä vaatteita. Olin ajatellut, että voin alkaa käyttää niitä sitten, kun painan max 85 kiloa. Läskit näkyy sittenkin, mutta so what!? Vaan tällä viikolla huomaan, että olen jo vetänyt paria pienempää T-paitaa päälleni. T-paidan päälle toki tulee pitkähihainen vaate ja alla oleva jää peittoon. Mutta on ne vaan niin paljon mukavampia kuin nuo teltat. Jos se tästä taas pikkuhiljaa, uskaltaa "koreilla" vaatteillakin. Ihan pikkasen vaan:).

Vaan taidan olla asian suhteen hieman liian arka. Kohtasin tänään ihmisen, joka oli tosi sinut kroppansa kanssa. Kyseessä oli itseäni jonkin verran vanhempi nainen ja aika lailla myös ylipainoinen. Hänellä oli tosi nuorekkaat vaatteet, ja paitana aika tyköistuva pitkähihainen paita. Läskeistä viis veisaten. Jotakuta olisi voineet läskit haitata (niin kantajana kuin katsojanakin), mutta mä kiinnitin positiivisesti huomiota tämän henkilön olemukseen. Hän oli aivan rennosti ja luonnollisesti, eikä vatsamakkaroihin hetken päästä kiinnittänyt mitään huomiota. Hieno asenne!

Noita liian pieniä lenkkeilyhousuja aion  kyllä käyttää jonkun verrankin. Riippuen vähän keleistä, ja kun mulla ei ole paljon tuota valinnanvaraakaan. Ei se haittaa, vaikka ne pikkuisen venyvätkin. Kaapista löytyi samasta housusta toinenkin pari - olin ostanut ne alennusmyynnistä, halvalla kun sai. Ne ovat paremmassa kunnossa, kun en ole niitä montaa kertaa vielä pitänyt. Olkoon ne(kin) sitten palkintona, KUN olen jälleen alle 80-kiloinen, toivottavasti olen.

Ohut kesäpaita

Aamulla capreja jalkaan laittaessani huomasin, että ne tuntuivat löysemmiltä kuin viimeksi niitä pitäessäni. Ja niinpä - uskalsin puntariin ja olihan se paino hivenen liikahtanut alaspäin. Kuten aiemmin totesin, olen hävinnyt taistelun, mutta en koko sotaa. Helteet tai ei, nyt taistellaan näitä takaisin tulleita 2:ta kiloa pois. Mitään aikarajaahan ei tavallaan ole, suurimmat kilot on jo pois, tärkeintä olisi se, että takaisinpäin EIVÄT tulisi. Loppuelämä on sitä taisteluaikaa:).

Parisen viikkoa sitten käväisin alennusmyynneillä katselemassa lähinnä uusia farkkuja ja lenkkareita. Sekä tarvitsin myös uudet rintsikat, koska kaikki vanhat ovat liian isoja, ei kuppikooltaan (valitettavasti koko ei ole pienentynyt B:ksi vaan on edelleen C) vaan ympärysmitaltaan. Uudet farkuthan olin asettanut palkinnoksi alle 75 käyvästä painosta. Kuten todettua, painonihan kävi kertaalleen 74,8 ja siten palkinto (noin aseteltuna) oli saavutettu. Farkkuja ei löytynyt. Tai paritkin kivat olisivat olleet ja tosi hyvissä alennuksissa vielä, mutta ei ollut sopivaa kokoa! Toiset kivat olivat sen verran pienet, että en uskaltanut ostaa. Ne mahtuivat päälle, mutta kiristivät liikaa. Ja toisista farkuista olivat koot 44, 42 ja 40 (ei tuumaa:). Ja niistä kaikki olivat liian ISOJA. Ihan käsittämätöntä tuo kokoasia. Periaatteessa housut kuin housut - ei mulle 38 pitäisi olla sopiva. Niissäkin pitäisi olla jokin standardi. Ehdin jo kovin ilahtua, että nyt varmasti löytyy. Pettymys suuri - ei niin ei.

Farkkuostoksille täytyy siten mennä joku toinen kerta uudestaan. Tällä parin viikon takaisella ostoskierroksella löytyi sitten kaikkea muuta - tosi tukevat rintsikat (vain 3 euroa alennusta, murmur), oranssi jumppapaita (kokoa M, mutta sopii kivasti), lenkkarit, kesäkengät, mustat suorat perushousut (koko 40), ulkoiluhousut syksyä varten (-50%) ja ohuen ohut kesäpaita. Tuo kesäpaita on sellainen, mitä olin jo muutamaan otteeseen ihastellut tangossa kaupassa käydessäni. Värit on sellaiset just mun suosikit (paidassa on 4:ää väriä) ja se on aika naisellinen tai oikeastaan tyttömäinen. Niitä oli 2 jäljellä ja ne oli puolella hintaa. Koko M mahtui. Se on ollut ihana päällä näillä helteillä. Ja ihmiset ovat kehuneet. Uudet kauniit vaatteetkin ilahduttavat ja piristävät. Vaikka mä en mikään vaatefriikki olekaan. Kaukana siitä:)-.

ps. Oho, 6. lukija eksynyt blogiin. Kivakiva.

Eka päivä hyvä päivä

Kuukauden eka päivä on hyvä aika aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Niinhän se on. Nyt kun olen 2 vai 3 päivää (?) ollut taas ruodussa ja syömiset tiukassa kontrollissa - mulla on armoton NÄLKÄ. Vatsa ehti jo tottua suurempaan ruokamäärään ja venyihän se tietysti. Mutta nyt ollaan tiukkoja! Normaali arki rullaa tiukalla linjalla ja erikoistilanteissa saa herkutella. Näin takuulla on. Helppo sanoa, kun tulossa viikonvaihde täynnä erikoistilanteita ja leivonnaisia tarjolla tämän tuosta:). Mutta sanottu mikä sanottu. Tänään olen syönyt aamulla vesimelonia, sämpylän ja vispipuuroa, päivällä ison salaattiannoksen ja pienen leivänpalasen (ei päällä mitään). Lämmin ruoka kanawok ja näkkileipää, iltapalaksi hedelmäsalaattia. Nyt näin ja hyvältä tuntuu.

Kuun vaihtuessa on myös ollut tapana asetella joitakin tavoitteita uudelle kuukaudelle. Heinäkuu tehdään tiukasti töitä, jotta elämäntapamuutos jatkuisi kirkkaana. Painonnousu harmittaa sen verran, että tavoite on päästä takaisin kuukauden takaisiin lukemiin. Tai edes lähelle, nöyränä on edelleen oltava. Eli tavoite heinäkuuksi 76-75 kg.

Olen viime päivinä myös yrittänyt piristää itseäni pukeutumalla nätisti. Kävin alennusmyynneillä ja olisin ostanut palkintofarkut. En niitä kuitenkaan löytänyt. Palkintofarkkujen saavutus on tosin vähän kyseenalainen nyt. Tavoiteasetus meni näin: jos paino laskee alle 75 kiloa, ostan uudet farkut. Paino on näyttänyt kerran 74,8. Eli alle 75. Vaikka se nyt on jotakin ihan vallan muuta. Mutta koska olin asettanut tavoitteen noin, pedantti mielenikin on samaa mieltä: sääntöjen mukaan mennään. Omatuntoni ei sallisi muuta.

Ulkoiluhousut kokoa L

Vaatekriisi lieveni yhden pykälän, kun löysin uudet ulkoiluhousut. Mallia oli jäljellä 3 kpl. Kahdet kokoa M ja yhdet kokoa L. Melkein jätin ne ällät kokeilematta, kun olin katsovinani, että pieneltähän nuo näyttävät. Menin kuitenkin housujen kanssa sovituskoppiin - ja ne sopivat kuin hansikas! Siis ei tarvittu (ainakaan siitä mallista) XL:iä tai XXL:istä puhumattakaan. Kyllä ne on ihanat, kun ne on sopivat, eikä lönkötä joka suuntaan. Ja mikä parasta, ne on harvinaista kyllä, myös sopivan mittaiset. Jos haluaisi saivarrella, voisi niitä ehkä sentin verran lyhentää, mutta ihan oikeasti ne on tosi sopivat myös mitaltaan. Ja nyt toivottavasti taas lenkkeily maistuu näillä housuilla. Kunnes tarvitsee jotakin kesäisempää ja kevyempää... sitten on taas mentävä kauppaan lievittämään vaatekriisiä. Sitähän lajia riittää!

Vaatekriisi

Vaatteet on liian isoja! Vaatteet on liian tylsiä! Värit on synkkiä! Apua! Miten tällainen anti-shoppailija saataisiin kauppaan?!? Mistä sais vaikka viissataa ylimääräistä rahaa, jotta voisi ostaa kaikkea kivaa. Värejä! Pienempiä kokoja! Kevyttä kesäksi! Lenkkeilyvaatteita! Ihan mitä vaan! Ja kaiken kukkuraksi ainoat omistamani kävelykengät ovat talven aikana murtuneet pohjasta. Ja ovat siten käyttökelvottomat. Sekin vielä! Apua, on mentävä shoppailemaan, eikä rahaakaan olisi. Täytyy tosin kysyä: voikohan talvikengillä mennä alennusmyynteihin asti? Tai no, saattaa tuolta kaapista löytyä varvastossut:)-. Ongelmia kerrakseen!

Vaatekaapin syövereissä

Näin pääsiäisenä kun on vapaata, on vähän aikaa syventyä - vaikkapa vaatekaapin sisältöön. Pengoin tänään muutamia vanhoja T-paitoja esiin ja tarkastelun jälkeen ne joutuivat operoitaviksi. Eli pienennettäviksi. Ne on sellaista vanhanaikaista todellakin T-mallisiksi tehtyjä ja siltä ajalta, kun oli "muodissa" vieläpä jättipaidat. Pienennykset onnistuivat ihan mukavasti ja nyt on muutama lisäpaita käyttövalmis. Löytyipä sieltä sellainenkin lady fit-muotoinen paita, joka on alun alkaenkin ollut mulle pieni (lahjuspaita, otin isointa tarjolla olevaa kokoa:D). Nyt se mahtuu päälle. Tosin vielä nipin napin, mutta esim. jumppaan kyllä jo kehtaisi päälleen laittaa. Siitä piti vain kaulusta vähän isontaa, kun en siedä mitään kuristavaa kaulassa.

Ja mitä vielä sieltä löytyikään: silloin noin 4 vuotta sitten ostamani caprishortsit, joihin mahduin hetkellisesti enkä sitten enää. Olen koittanut niitä aina silloin tällöin. Viime koitoksessa ne mahtuivat jo päälle, mutta istua ne päällä ei voinut. No, nyt voi jopa istua. Ja sitäpaitsi vyötärön kohta on LÖYSÄ. Apua. Onkohan nyt niin, että mulle tuleekin oikeasti jonkinlainen vyötärö, jos tästä vielä laihdun?? Sen verran on kyllä sanottava, että caprit hivenen kiristävät vyötärönkohdan alapuolelta. Siinähän mulla edelleen on sellainen Michelin-rengas, jota vihaan yli kaiken. On täysi arvoitus paljonko pitäisi laihtua, että siitä eroon pääsin. Mutta ainakin nämä caprit pysyivät päällä juuri sen renkaan ansioista:)-. Siis jos vähän liioittelee...Tässä kuvitusta capreista. Sori värimaailma. Mun huono kamera vääristää voimakkaita värejä näin sisällä kuvattuna. Eli osa kuvattu mustavalkoisena.

Kehuja

Nyt on muutama ihminen huomannut tai siis sanonut ääneen muuttuneesta olemuksestani. Eilen viimeksi jumpalla ollessani. Tuntuu ihan hyvältä tuollainen huomaaminen ja ääneenkin sanominen. Varsinkin juuri nyt, kun paino tuntuu alkaneen jumitusvaiheen. Eli tuossa 84 ja risat pyöritään tällä hetkellä. Sellaistahan se on, masentaa, kun työtä on tehty ja ruokia vahdittu ja sittenkin jumittaa. Vaikka tietää, että ei paino voi koko ajan mennä alaspäin, eikä jumitusta ole ollut kuin 2-3 päivää. Ihmisen luonto on ihmeellinen ja varsinkin kärsimätön.Eli pienen horjumisen hetkellä on mahtavaa kuulla kehuja ulkomuodosta. Läskiä riittää edelleen, mutta kaipa se -7 ja risat joulukuun alusta jo jonkin verran näkyy. Kivaa. Muistuttelen tässä itselleni, että se helmikuun päätavoite oli pitää saavutettu paino, vasta toissijainen oli painonlasku, haloo!

Toinen mitä kehutaan, on uusi työpaitani, minkä hankin alennusmyyntien loppusuoralla. Se on jonkinverran tyköistuva ja malliltaan hivenen naisellinen. Sellaista paitaa ei tulisi mieleenkään käyttää vapaa-aikana, mutta töihin se sopii kyllä. Itsellä on siinä (mahamakkaroista huolimatta) ihan rento ja mukava olo. Ja mikäs sen mukavampaa, jos toisetkin tykkää ja kehuu. Suomalainen ei kyllä koskaan kehu, jos ei oikeesti tarkoita sitä. Jos ei tykätä, sitten ollaan hiljaa vain.

Helmikuun tavoitteita & herkkupäivä

Tammikuussa tapahtui 90->84,4. Helmikuun tavoitteeksi asetetaan a/ ensisijaisesti painon pysyminen max 84,4 ja vaihtoehtoisesti, jos paino edelleen laskee b/ 82 kg.

Tammikuun viimeinen päivä laadin 5:n viikon ruokalistan, jota ei tarvitse orjallisesti noudattaa, mutta siitä saa vinkkejä, jos ajatukset jumittaa ruokailun suhteen. Tammikuussa oli ilmassa pientä kyllästymistä tiettyihin asioihin. Yksi oli aamupuuro. Tykkään syödä puuroa, mutta en JOKA aamu. Eli mietin enemmän myös muita vaihtoehtoja. En tokikaan tammikuussa joka aamu puuroa syönyt, mutta loppukuusta melkein joka aamu kuitenkin. Se pitää sen verran hyvin nälkää, että jaksoi hyvin ekaan välipalaan asti. Yleensä päivän toka ateria oli salaattiannos + 2 palaa ruisleipää. Siihen en kyllästynyt vielä ainakaan. Toinen kyllästymisen aihe oli VLCD-keitto. Sitä on vielä 4 pussia jäljellä, kun muutinkin ruokalistasta osan keitosta "normaaliksi" ruoaksi, ettei menisi pakkopullaksi. Toki nuo loput keitot syön jossakin vaiheessa, mutta ei niillä ole kiirettä.

Tässä esimerkkinä 1:n päivän ateriat:
Aamupala: Kauramuroja + mehukeittoa, hedelmäsalaattia
Välipala: Salaatti + 2 palaa ruisleipää
Välipala: Viili + sämpylä
Ruoka: Makaronilaatikko
Iltapala: Mansikkarahka

Tänään pidän sitten varmaan tämän vuoden ensimmäisen "herkkupäivän". Kotona ei ole mitään herkkuja, joten töiden jälkeen suunnistan kauppaan. Postaan huomenna mitä söin ja mitkä on fiilikset. HUOM! Tämä herkkupäivä ei todellakaan ole mikään palkkio tammikuun onnistuneesta laihdutuksesta. Itseni tuntien on vaan joskus syötävä herkkuja sallitusti, jotta ei tulisi sellaista pistettä, että ahmii niitä yli äyräiden. Varsinainen palkkio laihtumisesta on se, että vaatekaapista on saanut otettua käyttöön muutaman vaatteen, jotka ei vielä muutama viikko sitten mahtuneet päälle. Nih.