keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Oman kehon kuva

Heinäkuu on mennyt siten ja täten. Hyvän alun jälkeen on ollut heikompaa. Stressi on ollut jälleen suurensuurta työasioiden takia. Välillä se vaan on liikaa. Aika useinkin nykyään. Muutos olisi tervetullut, mutta uskallus puuttuu. Se on selvä, että nykyisillä työkuvioilla tulevaisuus on turvaton ja tulotaso heikkenee ja heikkenee. Kaiken tämän tiedostan, mutta uskallus muutokseen puuttuu. Mistä sen voiman saisi!?

En halua selitellä, mutta onhan se selvä, että kaaos mielessä vaikuttaa kaikkeen muuhun siinä ympärillä. Ruokavaliokin on ollut kaaoksessa, eikä olo tunnu nyt keveältä. Paino on ollut suurinpiirtein samoissa lukemissa (2-3:n kilon sisällä) jo pitkään ja tuntemus "hoikasta" olemuksesta on kaikonnut. Eli tuntee itsensä jälleen suureksi, rumaksi ja kömpelöksi. Ja vääränlainen ja liiallinen syöminen tuntuu koko ajan turvotuksena vatsassa. Eli ei ole hyvä olla!

Kaipaan kovempaa liikuntaa. Voi, jokohan ne jumpat kohta alkais! Lihakset on kadoksissa, läskit senkun löllyy. Helteet ei ole mun juttu, ei jaksa liikkua normaaliin tahtiin. Lenkillä käyn kyllä, mutta tarmokkuus liikkua normaaliin tahtiin puuttuu. Eli sellaista löntystelyä vaan. Yhdessä vaiheessa jaksoin lenkkeillä joko tosi myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Mutta jostakin syystä mä nukkuisin nykyisin koko ajan. Eli en jaksa valvoa enkä herätä aikaisin. Itse asiassa nukun niin harvinaisen paljon, että mua vähän huolestuttaa. Onko se puhtaasti väsymystä (helle rasittaa), stressiä (pakoa todellisuudesta) vai olenko sairas? Muutaman kerran päässä on vihlaissut paha kipu, joka huolestuttaa. Ihan pienestä mua ei saa lääkäriin, mutta seurataan vihlontoja, jos niitä esiintyy vielä useastikin, ehkä on parempi mennä puhumaan niistä tk lääkärille. Ei se ota, jos ei annakaan. Niistä tk lääkäreistä on vaan enimmäkseen ikäviä kokemuksia, kynnys mennä on aika korkea.... Yksityiseen ei todellakaan ole varaa!

Äsh, nyt taidetaan mennä tunteiden vuoristoradalla. Korkeuksista, euforisista iloisista tunnelmista pudotaan pohjamutiin:(. Ei jaksais ei huvittais nyt mikään. Oma keho tuntuu taas "ihan samalta" kuin alussa, vaikka painoeroa aloitukseen on lähes 20 kg.
Toivottavasti vaikka jo huomenna olis parempi fiilis.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Ohut kesäpaita

Aamulla capreja jalkaan laittaessani huomasin, että ne tuntuivat löysemmiltä kuin viimeksi niitä pitäessäni. Ja niinpä - uskalsin puntariin ja olihan se paino hivenen liikahtanut alaspäin. Kuten aiemmin totesin, olen hävinnyt taistelun, mutta en koko sotaa. Helteet tai ei, nyt taistellaan näitä takaisin tulleita 2:ta kiloa pois. Mitään aikarajaahan ei tavallaan ole, suurimmat kilot on jo pois, tärkeintä olisi se, että takaisinpäin EIVÄT tulisi. Loppuelämä on sitä taisteluaikaa:).

Parisen viikkoa sitten käväisin alennusmyynneillä katselemassa lähinnä uusia farkkuja ja lenkkareita. Sekä tarvitsin myös uudet rintsikat, koska kaikki vanhat ovat liian isoja, ei kuppikooltaan (valitettavasti koko ei ole pienentynyt B:ksi vaan on edelleen C) vaan ympärysmitaltaan. Uudet farkuthan olin asettanut palkinnoksi alle 75 käyvästä painosta. Kuten todettua, painonihan kävi kertaalleen 74,8 ja siten palkinto (noin aseteltuna) oli saavutettu. Farkkuja ei löytynyt. Tai paritkin kivat olisivat olleet ja tosi hyvissä alennuksissa vielä, mutta ei ollut sopivaa kokoa! Toiset kivat olivat sen verran pienet, että en uskaltanut ostaa. Ne mahtuivat päälle, mutta kiristivät liikaa. Ja toisista farkuista olivat koot 44, 42 ja 40 (ei tuumaa:). Ja niistä kaikki olivat liian ISOJA. Ihan käsittämätöntä tuo kokoasia. Periaatteessa housut kuin housut - ei mulle 38 pitäisi olla sopiva. Niissäkin pitäisi olla jokin standardi. Ehdin jo kovin ilahtua, että nyt varmasti löytyy. Pettymys suuri - ei niin ei.

Farkkuostoksille täytyy siten mennä joku toinen kerta uudestaan. Tällä parin viikon takaisella ostoskierroksella löytyi sitten kaikkea muuta - tosi tukevat rintsikat (vain 3 euroa alennusta, murmur), oranssi jumppapaita (kokoa M, mutta sopii kivasti), lenkkarit, kesäkengät, mustat suorat perushousut (koko 40), ulkoiluhousut syksyä varten (-50%) ja ohuen ohut kesäpaita. Tuo kesäpaita on sellainen, mitä olin jo muutamaan otteeseen ihastellut tangossa kaupassa käydessäni. Värit on sellaiset just mun suosikit (paidassa on 4:ää väriä) ja se on aika naisellinen tai oikeastaan tyttömäinen. Niitä oli 2 jäljellä ja ne oli puolella hintaa. Koko M mahtui. Se on ollut ihana päällä näillä helteillä. Ja ihmiset ovat kehuneet. Uudet kauniit vaatteetkin ilahduttavat ja piristävät. Vaikka mä en mikään vaatefriikki olekaan. Kaukana siitä:)-.

ps. Oho, 6. lukija eksynyt blogiin. Kivakiva.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Haastelenkki!

Suoritettu vihdoinkin! Jee, fiilis on hyvä, energiaa jäi vielä jäljellekin. Lenkit eivät ole ihan suoraan verrannollisia, koska huhtikuussa suoritetun lenkin aikaan oli vielä vähän lunta ja jäätä paikka paikoin. Ja ilma oli tietysti viileämpi ja nyt kuumempi. Mutta toisaalta koirat taisivat nyt hidastaa mua enemmän kuin viimeksi. Seuraavan haastelenkin taidan suorittaa ilman vanhinta koiraa. Sitä on pakko pitää hihnassa, ettei jätätä ja jää diipadaapailemaan. Ja sitten ei oikein voi antaa sen pissailla, kun on mentävä koko ajan eteenpäin. Koiralle epäreilua. Kyllä se jaksaa, mutta on sellainen haahuilija nykyisin, jos sen sallitaan haahuilla.

Mutta suoritetaan nyt vähän vertailua kuitenkin.
Lähtöaika: 6.13                            21.56
1. väliaika: 6.46                            22.22
2. väliaika: 7.03                            22.39
3. väliaika: 7.22                            22.56
Loppuaika: 7.51                           23.21
Lenkki on suoritettu pe 16.4   -> pe 2.7
 
Väliaikavertailu:
1. osuus / 33 minuuttia / 26 min
2. osuus / 17 min / 17 min
3. osuus / 19 min / 17 minuuttia
Loppu / 29 min / 25 min
 
Yhteensä 98 min / 85 min / muutos -13 min
 
Mielenkiintoista. Ainoa osuus, missä ei ole tapahtunut muutosta on ylämäetön. Muilla osuuksilla on ylämäkiä. Viimeiseen ylämäkeen en oikein uskonut jäävän potkua, mutta mäen päällä totesin, että en ollut puristanut viimeiseen pisaraan. Loppuosuus menikin sitten aika haipakkaa, kun energiaa jäi. Tästä pystyy ehkä hivenen vielä puristamaan ajasta, mutta en usko enää kovin suureen tulosparannukseen. Mutta jos virtaa riittää, kyllä suoritan lenkin taas jossakin vaiheessa.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Eka päivä hyvä päivä

Kuukauden eka päivä on hyvä aika aloittaa alusta puhtaalta pöydältä. Niinhän se on. Nyt kun olen 2 vai 3 päivää (?) ollut taas ruodussa ja syömiset tiukassa kontrollissa - mulla on armoton NÄLKÄ. Vatsa ehti jo tottua suurempaan ruokamäärään ja venyihän se tietysti. Mutta nyt ollaan tiukkoja! Normaali arki rullaa tiukalla linjalla ja erikoistilanteissa saa herkutella. Näin takuulla on. Helppo sanoa, kun tulossa viikonvaihde täynnä erikoistilanteita ja leivonnaisia tarjolla tämän tuosta:). Mutta sanottu mikä sanottu. Tänään olen syönyt aamulla vesimelonia, sämpylän ja vispipuuroa, päivällä ison salaattiannoksen ja pienen leivänpalasen (ei päällä mitään). Lämmin ruoka kanawok ja näkkileipää, iltapalaksi hedelmäsalaattia. Nyt näin ja hyvältä tuntuu.

Kuun vaihtuessa on myös ollut tapana asetella joitakin tavoitteita uudelle kuukaudelle. Heinäkuu tehdään tiukasti töitä, jotta elämäntapamuutos jatkuisi kirkkaana. Painonnousu harmittaa sen verran, että tavoite on päästä takaisin kuukauden takaisiin lukemiin. Tai edes lähelle, nöyränä on edelleen oltava. Eli tavoite heinäkuuksi 76-75 kg.

Olen viime päivinä myös yrittänyt piristää itseäni pukeutumalla nätisti. Kävin alennusmyynneillä ja olisin ostanut palkintofarkut. En niitä kuitenkaan löytänyt. Palkintofarkkujen saavutus on tosin vähän kyseenalainen nyt. Tavoiteasetus meni näin: jos paino laskee alle 75 kiloa, ostan uudet farkut. Paino on näyttänyt kerran 74,8. Eli alle 75. Vaikka se nyt on jotakin ihan vallan muuta. Mutta koska olin asettanut tavoitteen noin, pedantti mielenikin on samaa mieltä: sääntöjen mukaan mennään. Omatuntoni ei sallisi muuta.