sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Pelot valtaavat

Nyt kun paino oli viime punnituksessa alle 80 kiloa, tuntuu, että pelko seuraavasta punnituksesta kasvaa. Toisin sanoen siis pelko siitä, että paino kääntyykin jostakin syystä nousuun:(. Pelkokynnys nousta vaa'alle kohoaa korkeammalle ja korkeammalle. Juuri tänään luin taas viisaita sanoja laihduttamisesta asiantuntijoiden kertomana. Siinä jälleen kerran varoiteltiin, että yli puolen kilon pudotus viikossa on liikaa. Ja munhan paino on suurimmaksi osaksi laskenut yli tuon puolen kilon viikossa. Painonpudotus kun olisi varmemmin pysyvää, jos paino laskisi mahdollisimman hitaasti. Pystynkö siis uhmaamaan varoittavia esimerkkejä? Pystynkö osoittamaan asiantuntijoiden lausunnot vääriksi? Pystynkö ikinä painonhallintaan? Miksi se nyt onnistuisi, kun ei kerran koskaan ennen ole onnistunut? Kysymyksiä ilman vastauksia. Vain aika voi niihin vastata.

Perjantaina ottamani tilannekuvat (siis painotilanne) vähän masensivat. En tosiaan näytä ollenkaan hoikalta, mitä en kyllä odottanutkaan. Tosin odotin, että en olisi näyttänyt ihan niin paksulta kuin näytän. Itse asiassa muistin, että olen tehnyt netissä kehonkuva-testin (http://ffp.uku.fi/cgi-bin/energynet03/bodyshape03.pl?session_id=d4317bc290f) useita kertoja. Joka kerta olen epäonnistunut oman kehoni mielikuvan merkkaamisessa . Eli miellän itseni pienemmäksi kuin mitä kaavion mukaan olen. Tiedän kyllä, että testi on vain yleistävä ja suuntaa antava, mutta varmasti siinä on jokunen totuuden jyvänen. Nykyisessä asunnossani mulla ei ole ollenkaan kokovartalopeiliä. Edellisessä asunnossa iso peili oli, mutta muutosta on jo 6 vuotta. Töissä on kyllä isoja peilejä, mutta olen oppinut välttelemään niihin katsomista. Olenko samalla siis vältellyt totuutta? Mutta nyt digivalokuvauksen aikaan, totuutta ei enää pysty pakenemaan, kamera kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja se kertoo tällä kertaa, että paino ei saisi enää ikinä nousta, mieluummin edelleen laskea.

Mielialat syömishoukutusten kanssa vaihtelevat edelleen hirveästi. Tälläkin viikolla alkuviikosta olin hukkua makeanhimon suohon ja paino hivenen nousi. Viikon keskivaiheilla otin itseäni niskasta kiinni, laskin kalorit ja syömiset minimiin, paino laski taas. Tällä hetkellä olo on ihan ok, mitä nyt nämä pelot välillä vaivaavat mieltä. Joskus tuntuu, että jokainen syömiskerta voisi lihottaa useita kiloja. Tämä kaikki on edelleen mielestäni osoitus siitä, että suhde ruokaan ja syömiseen ei ole aivan kunnossa. Mutta koska "terveitä" päiviä ja kausia on, uskoakseni toivo ei ole vielä mennyttä. Ehkä se viisaus ja tasapaino on tulossa. Sitä tässä odottelen hartaasti.

Alusta asti tämä projekti on ollut elämänmuutosta, painonhallintaa, toivottavasti ei vain laihdutuskuuri. Ne kun ovat tuomittuja epäonnistumaan. Laadin puolitosissani vuoden alussa tarkan painonpudotussuunnitelman kesäkuun loppuun asti. Sittemmin lisäsin siihen vielä suunnitelman marraskuun loppuun asti. Suunnitelmassa joka viikko paino laskee 200-1000 g. Siten, että vain alkuvuodesta painonlasku on 800-1000g, siitä sitten asteittain vähentyen. Ensisijainen painotavoitteeni oli/on 77 kg. Se on suunnitelman mukaan tarkoitus saavuttaa huhtikuun lopussa. Tammi- ja helmikuun tavoitteet saavutin. Maaliskuu on vielä vähän kesken, mutta nyt näyttää siltä, että tavoite saavutetaan. Kerron tästä siksi, että en olisi kuin hurjimmissa kuvitelmissani uskonut edes tähänastiseen suunnitelman toteutumiseen. Nyt olenkin jo tilanteessa, jossa tarvitaan painonhallintaa. Apua: loppuelämäni ensimmäinen päivä on tänään. Voiko kelata vähän taaksepäin ajassa? Pelottaa, kauhistuttaa ja samalla en malta odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

2 kommenttia:

  1. Tulin PP:n puolelta käymään blogissasi.. Hienosti sinä olet päässyt alkuun!!
    Olen itse aikoinani pudottanut 20kg liikunnan ja ruokavalion avulla. Helppoa se ei ollut ja nyt kun painoa on taas tullut muutama kilo lisää kahden lapsen jälkeen nuo sinun kuvailut peloista ja suhteestasi ruokaan tuntuvat tutulta. Tällä hetkellä olen itsekin taas kevyellä dieetillä, teen vatsoja ja pientä jumppaa ihan joka ikinen ilta (sen muun liikunnan lisäksi minkä tuo karvainen ystävä tuo tullessaan :D ) ja kyllä täytyy sanoa, että jos ei muuta, niin mieltä se piristää :o) Tsemppiä jatkoon ja pidä lippu korkealla! Ole ylpeä siitä, mitä olet jo saavuttanut, sillä se on jo osoittanut, että SINÄ PYSTYT SIIHEN! Aurinkoista kevään jatkoa :o)

    VastaaPoista
  2. Kiitos anonyymille kommentista.
    Se tulikin tosi hyvään aikaan, juuri kun kaikki näyttää niin synkältä. Ehkä täältä pohjalta vielä noustaan. Yritän ylpeillä jo saavuttamallani, onhan se jo paljon se!

    VastaaPoista