Kaikesta huolimatta

Kaiken jojoilun ja poukkoilun ja vaikeuksien ja vaikka minkä jälkeen olen edelleenkin sitä mieltä, että ON mahdollista ihan tavallisin keinoin saavuttaa se, mikä saavutettavissa on. Ehdotuksia kaikenlaisiin poppakonsteihin ja oikoteihin on tullut sieltä ja täältä. Ja kuitenkin se perusta painonlaskulle on se vanha totuus - syö vähemmän kuin kulutat. Siihen tähdätään. "Poppakonsteista" ainoa mitä olen käyttänyt on ateriakorvikkeet.

Vuonna 2010 kun aloitin laihduttamisen / elämäntapamuutoksen (hah!), korvasin osan aterioista VLCD-tuotteilla. Aluksi aika montakin ateriaa päivässä, sitten asteittain siirtyen normaaliruokiin. Ja laihtuihan tuolla, muistaakseni tammikuussa painoni laski 5½ kiloa. Ei se paha juttu ollut, varmasti aivan kiva aloitus varsinkin, jos painoa on huomattava määrä. Itselläni se ei ollut oikotie onneen, vaikka jatkossa painonpudotus onnistui ja saavutin ihan mukavat painolukemat. Uudet elämäntavat eivät juurtuneet ja onnistuin saamaan lähes kaikki menetetyt kilot takaisin. Toinen mitä yritin kokeilla, ilman menestystä, oli karppaus. Se jäi lähinnä ajatuksen tasolle. Ei ole mun juttu, pitäydyn alkuperäisessä ajatuksessani aiheesta - karpatkoon ne, jotka siitä tykkäävät ja sen avulla onnistuvat. Minä yritän edelleen pysyä omassa uskossani - syön normaalia ruokaa ja mahdollisimman terveellisesti. Ja tietysti sellaisia tuotteita, mistä itse pidän ja joiden avulla voin hyvin. 

Vuosien varrella uskoni täydelliseen, lopulliseen elämäntapojen muuttumiseen on horjunut moneen kertaan. Onhan asiasta runsaasti käytännön kokemusta. Mutta sekään ei estä jatkamasta yrittämistä. Katsotaan kuinka pitkälle tällä kertaa intoa riittää.

Missä mennään nyt, helmikuun loppua odotellessa? Paino on laskenut tammi-helmikuun aikana 5-6 kiloa, pikkuisen enemmän kuin ajatus oli. Viime päivinä on ollut taas se tuttu ilmiö, syöminen on hieman vaikeaa. Jokaisen laihdutustempauksen jossakin vaiheessa tapahtuu näin. Se ei ole terve ilmiö. Eilenkin söin päivän pääaterian klo 14 maissa. En syönyt paljon, puolet annoksesta meni koiralle. Kuitenkin mahani täyttyi niin ääriään myöten, että en enää illalla pystynyt syömään mitään. Entuudesta tiedän, että vaihe menee ohi. Täytyy vain keskittyä syömään mahdollisimman tasaisesti pieniä annoksia kerralla. Vatsalaukku on tietysti pienentynyt, kun en ole kuukauteen ahminut sitä täyteen.

Herkuton helmikuu loppusuoralle! Aloitin herkuttoman kauden tammikuun loppupuolella eli nyt on jo kuukausi takana herkutonta eloa. Ihan helposti tällä kertaa vieläpä. Ajatus lähti suuttumisesta omaan itsekurin puuttumiseen. Se taisi silloin joskus aiemminkin tepsiä.... On se vaan kumma, kun syöminen hallitsee elämistä. Ei sen niin pitäisi mennä. 1.3 on eka herkkupäivä viikkokausiin. Näin ainakin etukäteen ajatellen olen suunnitellut:).

Elämästä yleensä ottaen. Olin verikokeissa ja veriarvoista löytyi epänormaliutta. Lääkärin mukaan lisätutkimuksiin ei ollut aihetta eikä hän myöskään esittänyt arveluita mistä arvot johtuisivat. Muutakin löytyi, mutta päällimäisenä on anemia. Koskaan aiemmin veriarvoni eivät ole olleet anemian puolella. Onneksi kuitenkin Google pelasti lisämietteiltä, todennäköisesti syynä on ikä ja lähestyvät vaihdevuodet. Asia vaikuttaa jonkin verran ruokailutottumuksiini ja tietysti syön rautaa toistaiseksi. Myös kolesteroliarvot olivat hivenen koholla ja lääkäri kehoitti laihduttamaan 4 kiloa silloisesta painosta. Sen olen jo laihduttanut ja toivoakseni jatkoa seuraisi.

Keväällä tulossa kohtalaisen suuri elämänmuutos! Sitä odotellessa mieli on huomattavasti keventynyt ja virkeämpi kuin aikoihin. Palailen asiaan huhtikuun tietämissä. 

Kuvitettu kertomus

Tuntuuko joskus, että tie tulevaisuuteen on täynnä varjoja ja vailla suuntaa? Tietä ei oikein edes näe, se peittyy hämärään. Vain synkkyyttä on näköpiirissä.

Jos valoa on, sekin on varjoja täynnä. Epävarmuutta ja epätietoisuutta, sitä se on.

Varjojen takaa on vaikea nähdä valoon. Mutta voiko käydä niin, että löytyy ratkaisu ja pääsee kulkemaan valoon? Onko toivoa, paistaako risukasaan? Ympärillä on kaikkea kaunista, se pitää vain osata nähdä. Antaa sille mahdollisuus.

Muodostuuko se oikea polku? Pystyykö sitä kulkemaan, antaako se elämään oikean suunnan? Uskallus, onko sitä? Tästä on selvästi joku muukin mennyt. Turvalliseksi lienee siis havaittu.

Toivoa on niin kauan kuin on elämää. Valon voi nähdä, jos vain uskaltaa.

Kevät koittaa, kuivuneimmastakin rangasta tulee vielä jotakin. Sekin kurottaa ja kurottaa ylös, ylös, ylemmäs!

Välillä masentaa ihan kaikki. Kun mikään ei onnistu ja mitään ei jaksa. Luonnon kauneus antaa voimaa. Antaa sen voiman virrata ja vallata mielen. Jos se siitä taas päivä kerrallaan mentäisiin eteenpäin. Ei taakse kannata katsella.

Blogihaaste

Toisesta laihdutusblogista bongasin tällaisen. Kysymyksiä olivat: Kuka julkisuuden henkilö haluaisin olla? Kenen vartalon haluaisit? Kuka on kaunein? Käytetään vähän vapauksia ja vastataan vähän kysymyksen vierestäkin. Ja toisaalta en ehkä vastaa ihan kaikkiin kysymyksiin tyhjentävästi. Mietin pitkään ketä julkkisnaisia olen ihaillut. Lähinnä tuota ulkonäköä, vartaloita en tähän hätään osaa sanoa, kellä ihannevartalo olisi:)-. Vartalolta olisin mielelläni noin 167 pitkä, pienirintainen (kuppikoko B) ja lantiosta kurvikas. Eli sellainen päärynä, mutta ei tietenkään kovin korostuneesti. Mutta kun olen vain 162 cm , kuppikoko on C  ja vartalomalli tasapaksu pötkylä, niin minkäs teet:)?.

Miettiessäni ulkonäöllisesti kauniita naisia pysyttelin tällä kertaa kotimaisissa naisissa. Takavuosien tv-kuuluttaja Johanna Pirttilahti tuli mieleeni. Samoin laulaja Maija Vilkkumaa. Vähän isommista naisista tuli mieleen äärettömän ihana näyttelijä Minna Koskela. Hän ainakin osaa kantaa vartalonsa hienosti!

Viime päivien ruuista

Lempiruokaani! Ruokaisaa salaattia, tällä kertaa (kuten useinmiten) lohesta. Alkuviikon herkuttelupaniikin jälkeen olen kiristänyt vyötä; kalorit vähemmälle, hiilarit vähemmälle ja liikuntaan enemmän tehoa. Sillä on toistaiseksi pärjätty ja painokin tosiaan laski alle 80 kg. Nyt se jo hankittu uimapuku on oikeasti ansaittu. Eikä sitä vielä ole edes pidetty, ensi viikolla sitten on eka tilaisuus laittaa se päälleen. 

Lohisalaatissa on: jäävuorisalaattia, kurkkua, viinirypäleitä, herneitä, keitettyä kananmunaa ja tietysti lohta. Aamupalankin olen muutamana aamuna jättänyt vähän kevyeksi, kun vähensin hiilareita. Tähän tapaan: Rahkaa ja hedelmäsalaattia (kuvassa) tai marjoja. Mutta eiköhän tässä taas palailla ainakin aamupalan suhteen  normaaliin päiväjärjestykseen 4-5:nä aamuna viikossa aamupuuro. Leipää mä yleensäkin syön aika vähän, joten niissä ei paljon ole vähentämisen varaa. Pakastimessa olevat makaronilaatikot (tehty kyllä ruispastaan) eivät ole viime aikoina juurikaan houkutelleet. Tuntuu, että niissä on sittenkin aika paljon kaloreita. Mutta eiköhän ne jossakin vaiheessa tule syödyksi nekin!

Onneksi mä ihan oikeasti tykkään paljon terveellisistä ruoista, salaateista ja vihanneksista ja hedelmistä. Painonhallinnassakin ne sitten tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Viikonlopun ruokailuja osa 2

Sunnuntain lämmin ateria: uunipaistos kasviksista + uunilohta. Uunipaistosta jouduin hieman soveltamaan, koska kaupassa ei ollut ruusukaalia. Ruusukaalin tilalla ruoassa vihreitä papuja.
200g kukkakaalia
200 g parsakaalia
200 g vihreitä papuja (ohjeessa ruusukaalia)
½ dl vettä
0,75 dl ruokakermaa 5% (ohjeessa oli 15%)
100 g Koskenlaskija-sulatejuustoa
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl timjamia

Ohje: Laita pilkotut pakastekaalit + pavut uunivuokaan. Valmista vedestä, ruokakermasta, timjamista, vehnäjauhoista ja sulatejuustosta kastike ja kaada se vihannesten päälle. Kypsennä 200 asteessa n. 20 min.

Tässä sitten ruoka annoksena, lisukkeena punajuuria ja suolakurkkuja. Hyvää oli:).

Helmikuun herkkupäivistä: En ole saanut herkkupäiviä oikein balanssiin. Yhdessä vaiheessa taisin pitää 2 herkkupäivää peräkkäin (hyi). Tänään pidin myös herkkupäivän, enkä vieläkään usko, kuinka pieni määrä olisi sopiva. Maha on ihan liian täynnä (herkkuja on edelleenkin turha yrittää säilöä, kaikki syödään) ja olo on paha. Mutta toivottavasti se merkitsee sitä, että huomenna ei tee mieli mitään herkuntapaistakaan....

Viikonlopun ruokailuja osa 1

Tänään lauantaina oli kasvisruokapäivä. Tässä päivän lämmin ateria, kasvissosekeitto, 2 palaa ruisleipää ja rasvatonta maitoa.

Resepti:

1 bataatti

3 pienehköä perunaa

2 isoa porkkanaa

n. 350 g kukkakaalia

kasvisliemikuutio

n. 100 g Koskenlaskija-juustoa

hivenen suolaa ja timjamia

Ohje: Kuori ja pilko kasvikset, keitä kypsiksi vähässä vedessä. Laita kasvisliemikuutio sekaan. Laita juusto kypsien kasvisten sekaan. Soseuta ja anna kiehahtaa. Mausta makusi mukaan!
Tästä annoksesta tuli 3 ateriaa.

Iltapalaksi oli sitten hedelmäsalaattia ( verigreippi, appelsiini, kiivi, vesimelonia, purkki ananasta ja omena) sekä porkkanoita.