Kevättä siellä ja täällä

Keväisemmät eli lämpimämmät ilmat ovat saapuneet. Se täytyy ottaa huomioon myös pukeutumisessa. Vaatevarastoni ei ole kovin laaja, joten vaihtoehtoja ei kamalasti ole. Käytän vaatteet yleensä todella loppuun asti, eli heitän ne sitten pois, kun enää saumat ovat jäljellä:). Kaivoin esiin ulkoiluhousut, joista muistin kirjoittaneeni tänne blogiin. Muistikuvani mukaan olisin ostanut ne, kun painoin 90 kiloa eli kuvittelin mahtuvani niihin mainiosti. Mutta ehei - muistikultani teki aika tepposen - olen ostanut ne viime keväänä, kun painoin noin 75 kiloa.... Eipä tarvitse siis enää ihmetellä, miksi ne ovat niin kovin kireät. Pystyn kuitenkin juuri ja juuri pitämään niitä. Olen oikeastaan ollut sitä mieltä, että kiristävät ja puristavat housut ovat ikäänkuin eräänlainen rangaistus siitä, että painonhallinta jälleen epäonnistui. Siitäs sait, luuseri! Tai voihan sen rangaistuksen kääntää sitten edukseen ja laihtua takaisin alle 8-kympin lukemiin. Ja sen jälkeen lällätellä - siitäs sait, kun epäilit! Muisti ei ihan totaalisen väärässä ollut, olin ostanut farkut, kun painoin 90 kiloa. Ne sitten ovatkin aavistuksen väljät, painanhan "enää" 86 ja risat. Tässä vielä linkki lenkkihousukirjoitukseen: http://amisatt.blogspot.com/2010/05/ulkoiluhousut-kokoa-l.html

Jokunen aika sitten katselin haikeasti viime vuonna ostettuja vähän tyköistuvampia ja pienempiä vaatteitani. Lähinnä siis T-paitoja ja erilaisia puseroita. Selvästikin kaipaan pois telttamalleista ja hypistelen pienempiä vaatteita. Olin ajatellut, että voin alkaa käyttää niitä sitten, kun painan max 85 kiloa. Läskit näkyy sittenkin, mutta so what!? Vaan tällä viikolla huomaan, että olen jo vetänyt paria pienempää T-paitaa päälleni. T-paidan päälle toki tulee pitkähihainen vaate ja alla oleva jää peittoon. Mutta on ne vaan niin paljon mukavampia kuin nuo teltat. Jos se tästä taas pikkuhiljaa, uskaltaa "koreilla" vaatteillakin. Ihan pikkasen vaan:).

Vaan taidan olla asian suhteen hieman liian arka. Kohtasin tänään ihmisen, joka oli tosi sinut kroppansa kanssa. Kyseessä oli itseäni jonkin verran vanhempi nainen ja aika lailla myös ylipainoinen. Hänellä oli tosi nuorekkaat vaatteet, ja paitana aika tyköistuva pitkähihainen paita. Läskeistä viis veisaten. Jotakuta olisi voineet läskit haitata (niin kantajana kuin katsojanakin), mutta mä kiinnitin positiivisesti huomiota tämän henkilön olemukseen. Hän oli aivan rennosti ja luonnollisesti, eikä vatsamakkaroihin hetken päästä kiinnittänyt mitään huomiota. Hieno asenne!

Noita liian pieniä lenkkeilyhousuja aion  kyllä käyttää jonkun verrankin. Riippuen vähän keleistä, ja kun mulla ei ole paljon tuota valinnanvaraakaan. Ei se haittaa, vaikka ne pikkuisen venyvätkin. Kaapista löytyi samasta housusta toinenkin pari - olin ostanut ne alennusmyynnistä, halvalla kun sai. Ne ovat paremmassa kunnossa, kun en ole niitä montaa kertaa vielä pitänyt. Olkoon ne(kin) sitten palkintona, KUN olen jälleen alle 80-kiloinen, toivottavasti olen.