78

Luvulla 78 on suuri merkitys mulle. En ole syntynyt tuona vuonna, enkä ole tuon ikäinenkään. Selitys sen merkitykselle on siinä, että se on piirtynyt muistiini painolukemana, joka oli  mulle aikoinaan sellainen lukema, että se oli takaraja pienelle laihduttamiselle. Eli se raja, jonka yli paino ei olisi saanut mennä. Tämän muistan olleen ainakin opiskeluaikoinani, 80-luvun jälkipuoliskolla näin. Eli on siitä aikaa. Ja taitaa olla niinkin, että sen jälkeen en ole tainnut tuon verran painaa...... kunnes nyt vaaka on näyttänyt parina päivänä siinä main. Tänään jopa alle tuon, mutta eilen oli kyllä aika rasittava päivä. Joten varmaan nestevajausta, väsymystä jne jne.

Mutta luvun 78 saavuttaminen merkitsee mulle todella suurta inspiraatiota ja tsemppiä... ja historian lehtien havinaa. Viimeisimmässä laihdutusyrityksessäni vuonna -06 pääsin myös lähelle, silloin paino taisi käydä 79:ssä kilossa ennen kuin takaisintuleminen taas alkoi. Mutta jos vaikka nyt taas tuo luku toimisi mulle takarajana. Ei yhtään yli! Mieluummin vielä muutama kilo alas, niin olis vähän siirtymävaraa:)-. Jos vaikka tämä saavutus toimisi kannustimena elämäntapojen muutoksessani, matkalla kohti suurta tuntematonta: painonhallintaa. Hope so.

Omatekoista!

Innostuin pääsiäisen aikaan myös vähän leipomaan. Ei kuitenkaan PULLAA, eikä mitään muutakaan makeaa. Ihan vain sämpylöitä, pyöreitä ja puikuloita. Täytyy testata, kummat on paremman makuisia:)-. Näitä on sitten mukava ottaa 1 kerrallaan evääksi töihin salaatin kaveriksi.

Ihanan pirteän näköisiä kuvia, kun aurinko paistaa pöydän vieressä olevasta ikkunasta. Aurinkoista kevättä. Tai ainakin valoisaa!

Vaatekaapin syövereissä

Näin pääsiäisenä kun on vapaata, on vähän aikaa syventyä - vaikkapa vaatekaapin sisältöön. Pengoin tänään muutamia vanhoja T-paitoja esiin ja tarkastelun jälkeen ne joutuivat operoitaviksi. Eli pienennettäviksi. Ne on sellaista vanhanaikaista todellakin T-mallisiksi tehtyjä ja siltä ajalta, kun oli "muodissa" vieläpä jättipaidat. Pienennykset onnistuivat ihan mukavasti ja nyt on muutama lisäpaita käyttövalmis. Löytyipä sieltä sellainenkin lady fit-muotoinen paita, joka on alun alkaenkin ollut mulle pieni (lahjuspaita, otin isointa tarjolla olevaa kokoa:D). Nyt se mahtuu päälle. Tosin vielä nipin napin, mutta esim. jumppaan kyllä jo kehtaisi päälleen laittaa. Siitä piti vain kaulusta vähän isontaa, kun en siedä mitään kuristavaa kaulassa.

Ja mitä vielä sieltä löytyikään: silloin noin 4 vuotta sitten ostamani caprishortsit, joihin mahduin hetkellisesti enkä sitten enää. Olen koittanut niitä aina silloin tällöin. Viime koitoksessa ne mahtuivat jo päälle, mutta istua ne päällä ei voinut. No, nyt voi jopa istua. Ja sitäpaitsi vyötärön kohta on LÖYSÄ. Apua. Onkohan nyt niin, että mulle tuleekin oikeasti jonkinlainen vyötärö, jos tästä vielä laihdun?? Sen verran on kyllä sanottava, että caprit hivenen kiristävät vyötärönkohdan alapuolelta. Siinähän mulla edelleen on sellainen Michelin-rengas, jota vihaan yli kaiken. On täysi arvoitus paljonko pitäisi laihtua, että siitä eroon pääsin. Mutta ainakin nämä caprit pysyivät päällä juuri sen renkaan ansioista:)-. Siis jos vähän liioittelee...Tässä kuvitusta capreista. Sori värimaailma. Mun huono kamera vääristää voimakkaita värejä näin sisällä kuvattuna. Eli osa kuvattu mustavalkoisena.

Bmi 29,9

Aamun punnitustulos kertoi yllättävää asiaa. Jostakin tuntemattomasta syystä (nestevajaus tai jotain?) paino oli laskenut jopa alle 79 kg. Eli vaaka näytti 78,4. Oli syy mikä hyvänsä, kyllä tämä mulle kelpaa:)-. Sehän tarkoittaa sitä, että en olisi enää "merkittävästi lihava" vaan "lievästi lihava". Tiedostan kyllä, että tuskin tämä mitään todellista painonlaskua on, koska aika lailla suurempia painolukuja oli ihan muutama päivä sitten. Mutta niinhän se paino yleensä kehittyykin, edes ja takaisin. Ei se koskaan pysy ihan paikoillaan tai laske / nouse tasaisesti.

Täytyisi varmaan yrittää käydä vähän harvemmin vaa'alla. Nyt olen käynyt useita kertoja viikossa, se on ihan liikaa. Painonheilahtelutkin saattavat olla melko suuria. Mutta niin tai näin, nautitaan nyt tästä bmi:stä ja jatketaan töitä. Kohti painonhallintaa ja kevyempää elämää!

Kiloklubin laihduttajan tehostartti-otteita

Lähde: KILOKLUBI

Mistä motivaatiota?

Elämäntaparemontin alkumetreillä syttyy usein into liikkumiseen. Valitettavasti se myös lopahtaa yhtä nopeasti. Jotta kuntoilusta tulee tapa, täytyy löytää oma sisäinen motivaatio ja pohtia, mitä liikkuminen itselle merkitsee.
Motivaation rakentaminen lähtee realistisista tavoitteista - mikään kun ei sammuta liikuntaintoa niin tehokkaasti kuin epäonnistumisen kokemukset. Älä lähde liikkeelle liian vaativalla liikuntaohjelmalla tai vaadi itseltäsi tiukassa aikataulussa pysymistä. Kun alkaa liikkua sopivin askelin edeten, kuntoilusta tulee pikkuhiljaa rutiini, josta ei haluakaan enää luopua.

Varaa liikunnalle aikaa

Harvalla meistä on käytettävissämme liikaa aikaa. Oman hyvän olon eteen kannattaa kuitenkin uhrata pari tuntia viikossa, joten on syytä panostaa organisoimiseen . Päivästä löytyy helposti lisäaikaa, kun suunnittelee aikataulunsa etukäteen.
Erittäin toimiva keino saada liikunta osaksi arkea on laittaa kuntoiluaika kalenteriin. Varaa tietoisesti allakastasi aikaa itsellesi, äläkä anna jonkun muun asian varastaa sitä. Kiireelle ei pidä antaa liian helposti periksi.

Vähäinenkin liikunta on hyödyksi

Toisaalta sekin on hyväksyttävä, että liikkumiseen tulee aina ongelmia ja esteitä. Siksi kaikki tai ei mitään -asenne ei vie pitkälle liikunnassakaan. Säännönmukaisuuteen kannattaa toki pyrkiä, mutta pyyhettä ei kannata heittää kehään, vaikka joku kerta jää joskus välistä. On oleellista muistaa, että vähästäkin liikunnasta on aina hyötyä. Jokainen liikuntakerta antaa paremman olon ja auttaa jaksamaan paremmin.

--------------------------------------

Tällaiselle tapaliikkujalle tämä on turhaa paatosta. Mutta osuuko tämä keneenkään muuhun paremmin?

Huhtikuu alussa

Kirjataanpa tähän muistinvirkistykseksi tammikuussa laatimani tavoiteaikataulu tammi-huhtikuuksi.
Tavoiteaikataulu:
31.1 - 84,5
28.2 - 82
31.3 - 79
30.4 - 77-> ensisijainen tavoite.
 
Tammi- ja helmikuu toteutuivat kirkkaasti, maaliskuussa jäätiin tavoitteesta 1 kg. Tässä kohtaa olen muuten tehnyt periaatepäätöksen, että en enää mainitse erikseen sitä ensisijaista tavoitetta (ei painonnousua), se kun kuitenkin elää koko ajan muutenkin mukana. Ok? Huhtikuun urakaksi piti jäädä -2 kg:n. Nyt se kuitenkin olisi hieman mahdottoman tuntuinen -3 kg. Siten muutankin tavoitteen muotoon 78-77 kg. Eli ei turhia paineita. Nyt mennään näillä.
 
Lukiessani laihduttamisesta (vakavasti ylipainoisten ihmisten kuten minäkin olen.... olin???) blogeista sekä asiantuntijoiden ohjeita laihduttajille törmään usein samaan asiaan liittyen liikuntaan. Saattaa olla, että olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin, mutta en nyt jaksa tarkistaa:)-. Eli siihen, että liikunta koetaan hankalaksi aloittaa ja jaksaa. Sekä näiden asiantuntijoiden lausunnoista saa aina ymmärtää, että lihavat eivät liiku juuri ollenkaan. Itse olen aina kaikissa painoissani tykännyt liikkua ja liikkunutkin paljon. Toki hieman hoikempana se tuntuu mukavammalta, sitä en kiellä. Kuitenkin on parempi olla hyväkuntoinen läski kuin huonokuntoinen läski. Läskit vähän rajoittavat lajeja, mutta kyllä jokaiselle löytyy jotakin. Toki mullekin tulee aika ajoin kausia, että liikunta ei oikein huvita (kuten olen nyt 1-2 viikkoa taistellut asian kanssa). Tosin tällä kertaa huvittamattomuuteen vaikuttaa se, että ulkoilumaastot ovat hankalassa vaiheessa. Metsän polut ovat haastavassa kevätkunnossa eikä kävelytielenkkeily ole oikein mun juttu. Liikaa ihmisiä, autoja ja saasteita. Ei mitään rauhoittavaa luonnonrauhaa. Toivottavasti lumet lähtis nopeasti, jotta metsässä pääsis menemään vauhdikkaasti!

Tänään on kyllä vielä vääntäydyttävä kävelytielenkille, kun tuli kauppareissulla sorruttua suklaapatukkaan ja pieneen pussiin karkkia. Kaikki luonnollisesti jo syöty. Eli kohta tää lähtee lenkkeilemään!

Yllätys, jo 3. lukija blogissa. Tervetuloa ja yritetään kirjailla muutaman päivän välein jotakin luettavaa.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Maaliskuu meni jo

Ja jälleen olisi aika hivenen pohtia mennyttä kuukautta. Kuinka hyvin tai huonosti se onnistui ja tuliko mitään tuloksia? Arvosanaa maaliskuulta ei voi asettaa kovin korkeaksi. Eli meni huonosti ja onneksi vähän hyvinkin joissakin osa-alueissa. Toisaalta se kaikista tärkein tavoite (ei painonnousua) onnistui jälleen hienosti, siitä on ansaittu hyvät maininnat. Vaikka paino on laskenut maaliskuun aikana ihan kivasti (-1,4 kg) suuret miinukset tulevat herkuttelun karkaamisesta käsistä (useita kertoja) ja mikä kenkkumaisinta: myös liikunta on tuntunut maaliskuussa pakkopullalta.

Helmikuun lopussa paino oli 81,4, nyt maaliskuun lopussa puntari näyttää 80,0. Tuohon sivipalkkiin olen merkannut sen punaisella (merkintä katoaa siitä, kun tulee uusia merkintöjä). Näin merkiksi siitä, että paino käväisi maaliskuussa jo seiskalla alkavassa lukemassa (79,6), joten tämän aamuinen paino on korkeampi kuin maaliskuun alin.  Ei tämä asia ole mitenkään vakava, mutta syy siihen on eli se herkuttelun ryöstäytyminen.

Olen huomannut, että kun suunnittelen herkkupäivää, siihen kuuluu ihan mieletön määrä herkkuja. Se nyt ei kerta kaikkiaan taida käydä. Ostan niitä ison kasan, enkä oikeastaan jaksaisi syödä kaikkia. Mutta koska niitä ON, ne pitää syödä KAIKKI pois. Ja sitä paitsi se pullien leipominen pakkaseen oli huono huono idea. Arrrgh. Herkkuja ei kerta kaikkiaan voi eikä pysty säilömään. Niitä hankitaan tasan sen verran kuin kerralla on soveliasta syödä. Ei yhtään ylimääräistä. Niin, entinen minä olisi syönyt ne itsetehdyt pikkupullat noin 2:ssa päivässä (23 kpl). Nyt siihen meni kuitenkin 11 päivää. Joten hiukan oli jarrua matkassa:)-. Jos herkuttelu on maltillista (tämän viikon herkkupäivänä söin yhden kermamunkin ja yhden suklaapatukan) se ei todellakaan vaikuta puntarissa suuntaan eikä toiseen. Ja tuon määrän herkkua pitäisi ja täytyisi riittää kerta-annokseksi. Jos mä nyt olen taas yhden askelen viisaampi tässä ikuisuusasiassa. Toivotaan näin.

Liikunnasta sitten; siihen täytyisi löytää uudestaan se into ja palo. Sitä odotellessa, toivottavasti se saapuu samassa tahdissa kuin mitä lumet katoavat! Tänään olisi vielä ohjelmassa koirien iltalenkki ja vesijumppa. Kumpikaan ei just nyt inspiroi, mutta kehitellään sitä inspistä vaikka väkisin sitten.

ps. Blogiin on ilmestynyt 2 lukijaa. Tervetuloa. Jatketaan urakkaa.

Sunnuntai mentiin näin

Aamupala:
hedelmäsalaattia
½ purkkia rahkaa
vettä

Lounas:
Parsa-kukkakaali uunipaistosta
broileria
4 dl maitoa

Välipala:
hedelmäsalaattia
juustosämpylä
vettä

Iltapala
salaattia

Liikuntaakin on ollut, koirien kanssa lenkillä + agilityssä + pieni iltajumppa. Uusi viikko alkakoon tästä hyvissä merkeissä ja paremmalla mielellä.

I'm back, I hope!

Aamupala:
½ litraa vettä
1 päärynä
1 viipale vesimelonia
½ purkkia rahkaa

Lounas:
Lohisalaattia
½ litraa vettä

Välipala:
Juustosämpylä
lasi maitoa

Iltapala:
Muutama cashew-pähkinä
hedelmäsalaattia
Vettä

Näillä mentiin tänään, hiukka on vähäisesti. Pääasia kuitenkin, että herkuttelukierre on katkaistu. Ja huomenna taas jatketaan.

Liikunta: Reipas kävelylenkki koirien kanssa. Lenkillä pituutta 7½ kilometriä, 2 pätkää "spurtattiin" eli käveltiin niin lujaa kuin jaksoin. Spurttipätkät noin 1 km pitkiä. Lenkin jälkeen kotijumppaa noin 15 minuuttia. Reisi- selkä- ja vatsalihastreeniä + käsiliikkeitä kuminauhalla + vähän venyttelyjä.

Ei turhia pelkoja olekaan:(

Niin siinä sitten tapahtui. Juuri niin kuin on ennustettu. "Sitten huonolla hetkellä, väsyneenä tai kipeänä, vieteri väistämättä katkeaa ja alkaa herkkujen lappaminen" Patrik Borg selittää". (Lause on erotettu asiayhteydestä, jossa puhutaan kituuttamalla syömisestä. Sopii kuitenkin tähän). Tämä viikko on ollut yhtä huonoa hetkeä ja väsymystä, kipeä en sentään ole ollut. Kun se hetki tuli, että taakka kävi ihan liian raskaaksi, alkoi se herkkujen lappaminen. Major rahahuolia, laskuja noin 1500:n edestä, rahaa tilillä 200, ensi viikolla tulee lisää, mutta ei millään noin paljon. On siis laitettava laskut tärkeysjärjestykseen ja lopuista odotella sitten ilmeisesti karhuja. Tämän lisäksi on murehdittu vanhimman koiran terveyttä ja nuorimman käytösongelmia. Kuppi meni nurin ja stressiä on liian paljon. Selitys numero 44 ja seuraus: en uskalla mennä puntariin. Ja rankka huhtikuu tulossa. Laskujen ruuhkaantuminen tietää sitä, että mitään ylimääräistä ei pysty hankkimaan huhtikuussa. Hyvä jos rahat riittää bensaan ja koirien ruokaan. Omasta ruoasta sitten ei niin väliä. Hah, jos vaikka laihtuis!

Nyt jos koskaan tarvitsisin tsemppiä. Eli jos joku käy tätä lukemassa, laitapa ihmeessä kannustava viesti. Nyt olis ryhdistäydyttävä ja terästäydyttävä. Elämä on aina ja ikuisesti ylämäkeä ja alamäkeä. Stressin paikkoja on tämän tuosta eikä niistä pidä mitään syömismaratonia aloittaa. Elimistö ei just nyt tykkää olotilastaan, maha on ihan täyden tuntuinen vaikka tänään en ole paljon enää syönytkään. Jospa viikonloppuna nyt pääsisin taas juonesta kiinni. Ei muutamalla päivällä ole merkitystä, päiviä on niin paljon. Vasta kokonaisuus ratkaisee.