maanantai 11. huhtikuuta 2011

Blogistalkkausta

Kiertelin katsomassa jokusia laihdutusblogeja, mitä olin laittanut muistiin suosikkeihin. Sieltä löytyi useita, joita ei oltu päivitetty moneen kuukauteen. Monissa oli viimeisissä postauksissa samaa viestiä, kun munkin blogissa. Eli jossakin vaiheessa oltiin onnistuttu ja sitten repsahdettu ja saatu kaikki tai lähes kaikki kilot takaisin tai ainakin useampi kilo takaisin. Onhan se edelleenkin surullinen tosiasia, että suurin osa laihduttajista lihoo uudestaan. Suurin riski takaisinlihomiseen, aika elimistön tottumiseen uuteen painoon taisi tutkimusten mukaan olla 2 vuotta. Eli tuon 2:n vuoden ajan  on suuren suuri riski paluuseen entiseen. Syömisiensä kanssa pitää olla tosi tarkkana, jotta laihdutetut  kilot pysyisivät pois. Oletko valmis siihen, olenko minä valmis siihen?

Monissa lukemistani blogeissa oli sitten muutama viimeinen kirjoitus, jotka kertoivat uudesta alusta. Niinkuin minunkin blogissani ja elämässäni. Sitten niiden muutaman kirjoituksen jälkeen - hiljaisuus. Poistin blogit suosikeistani, ne varmaan tuovat huonoa onnea:D. Joskus tai itse asiassa useinkin käy mielessä, miksi ihmeessä tätä blogia kirjoitan. Tekisi mieli hävittää koko blogi. Mutta en ole kuitenkaan niin tehnyt. Enkä sitä mene tekemään ainakaan ennen kuin olen lukenut kaikki tekstit huolellisesti läpi. Ehkä tämä tukee elämäntapamuutosta omalla tavallaan, kun osa kirjoituksista on osittain päiväkirjatyylisiä. Jos ei muuta mitään, niin otetaan sitten vaikka harrastuksena.

Viime vuoden laihdutukseni perustui tiukkoihin aikatauluihin ja suunnitelmiin. Se toimi hyvin, kuten tuloksista saattaa olettaa. Paino laski jopa yli -20 kg siitä, mitä olen enimmilläni painanut. Mutta sitten en ollutkaan tarpeeksi viisas ja vahva pitääkseni painon kurissa:(. Tämä uusi startti on lähtenyt käyntiin ihan eri tyylillä. Olen asettanut tuon paniikkiylärajan (85 kg), johon toivon pääseväni suhteellisen nopeasti eli huhtikuun loppuun mennessä. Enää -2,8 kiloa matkaa tuohon rajaan. En aio masentua, jos tavoite ei täyty aikarajaan mennessä. Mutta viimeistään toukokuussa sen on toteuduttava! Sen jälkeen toivon painon edelleen laskevan, mutta hitaasti ja ilman mitään sen kummempia aikatauluja. Elämäni aikana olen laihduttanut varmaan satoja kiloja, ainakin useita kymmeniä. Kokemusta on, valitettavasti eniten jojoilusta. Nyt vihdoin toivon olevani valmis ottamaan pitkäaikaisen elämäntapamuutoksen vastaan. Ja toivon myös, että se viime vuoden valtava jojoilu vain vahvistaisi minua ja kasvattaisi sisua.

Jos joku tietää blogin, jossa uusi yritys on toiminut, saa vinkata:).

4 kommenttia:

  1. Totta, laihtumaan vielä onnistuu aika moni, mutta vain tosi harva tuntuu pystyvän pitämään saavutetun tuloksen. Sen oikean reseptin löytäminen olisi kyllä kullan arvoinen!

    VastaaPoista
  2. Itselläni on sama meininki. Jojoillut olen melkein kymmenen vuotta. Olin aina ollut normaalipainoinen kunnes lähdin vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin ja siellä lihoin vuodessa n. 12 kiloa. Sen jälkeen laihdutusta, lihoin taas vielä enemmän kuin olin painanut. En ole uskaltanut yrittää kunnolla laihduttaa, koska olen pelännyt että siitä tulee taas jonkin sortin pakkomielle (kuten kymmenen vuotta sitten). Nyt olen päättänyt yrittää tosissani ja neljä kiloa on jo lähtenyt. Olen miettinyt kovasti lähipiirin suhtautumista , sillä olen kokenut kovaa vastustusta laihduttamiseen. (Ei, en ole alipainoinen anorektikko vaan lievästi ylipainoinen aikuinen nainen.) Ihmettelen todella mistä kumpuaa siskoni vihanpito laihdutustani kohtaan. Haluaakohan hän olla se "kauniimpi" sisko? Tsemppia sullekin, tämä on viimeinen kerta kun laihdutetaan!

    VastaaPoista
  3. Kiitos anonyymi kommentistasi.
    Erityisesti tykkään tuosta viimeisestä lauseesta:D.
    Sitä yritetään.
    Tsemppiä kaikille jojoilijoille. Jojo pysähtyköön - sinne ala-asentoon!

    VastaaPoista