Täälläpä sitä ollaan, taas! Nöyristä nöyrimpänä ja ankein fiiliksin. Tai on kai valoa tunnelin päässä, jos vain osaa oikein katsoa. Elämä menee omaa latuaan, stressitekijöitä ja epävarmuutta tulvillaan. Eli sitä varsin normaalia! Olen aloittamassa opiskeluja uutta ammattia varten. Haaveissa olisi opintovapaa, vaikka tulopuoli jäisikin siten vähäiseksi. Tällä hetkellä tosin selvitykset ovat kesken sen suhteen, olenko vai en oikeutettu opintovapaaseen. Merkillisen ristiriitaisia vastauksia saa henkilöiltä, joiden tämäkin asia mun mielestä pitäisi tietää! No, parasta se kai tässäkin jutussa on se, että ottaa ihan ITSE selvää varmalta taholta, jotta saa siten oikean vastauksen. Sitä olen yrittänyt tehdä, mutta vielä ovat kuviot siis auki. Opiskelut jännitävät, kuinka homma lähtee luistamaan. Ja täytyy sanoa, että jos en saa/ole oikeutettu opintovapaaseen, tilanne on aika kestämätön. Toki asiat voisivat olla toisellakin tavalla - olisin vaikka ollut kohta vuoden työtön, se on kärkeen sanottava! Mutta pessimisti kun ei luonnolleen mitään voi, työt ovat sen verran ahdistavat (tylsää....) ja palkka (ai kai kaiketi enemmän pikku taskuraha...) on onneton. Ja ne aamuheräämiset _ parempi on, että ei niistä sen enempää. Selvitellään ja koetetaan onnea taas. Opiskelupaikkakaan ei ole mikään itsestäänselvyys, olen siitä toki äärettömän onnellinen. Toivottavasti kaikki menisi hyvin ja sitten vuonna 2014 vihdoin olisi mahdollisuus päästä vaikka töihin omalle alalle.
Paino sitten taas _ en taida haluta tietää. Vaatteet kiristävät, ei taida tarvita kertoa enempää. En tiedä, koska menen puntarille seuraavan kerran. Se voi tapahtua vaikka huomenna tai sitten joskus ensi vuonna. Mutta jos yrittäis _ jälleen kerran _ ryhdistäytyä ja sitä varten asetin painotavoitteen ensi vuoden huhtikuun loppuun - 80 kg. Epäilisin, että siihen tarvittais ainakin -10kg. Mutta katsellaan niitä lukemia sitten joskus. Taas ja taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti