Olen koko ikäni ollut innokas liikkumaan. Ikä ja vaivat valitettavasti ovat alkaneet rajoittamaan lajivalikoimaa:(. Mietinnässä on ollut löytää vielä sellainen liikuntamuoto, missä voisi haastaa itseään. Valitettavasti vielä ei ole sellaista löytynyt. Viime viikkoina olen lisännyt liikuntaohjelmaani yhden kerran viikossa noin ½:n tunnin kävelylenkin, jossa menen niin lujaa kuin pystyn (=niin lujaa kuin pohjekrampit sallivat). Enempää tai lähinnä sen mielikuvituksellisempaa ei pysty tekemään:(.
Liikuntalajeja, joita olen harrastanut (joita en enää pysty harrastamaan, vaikka haluaisinkin): squash, ratsastus, luistelu, hiihto ja hölkkä/juoksu. Nilkat ei kestä, polvet ei kestä, pää & lompakko ei kestä (ratsastus). Menetetyistä lajeista eniten kyllä kismittää tuo ratsastus, ei vaan pysty. Toiseksi eniten kismittää, kun ei pysty enää hölkkäämään. Pelkään, että jalat kipeytyy entisestään. Ei millään uskalla edes koettaa, vaikka paino vielä laskisikin.
Mun normaali viikkoliikunta, suunnilleen näin:
Maanantai: koiralenkki aamulla 1 tunti 15 min, illalla ½ tuntia.
Tiistai: koiralenkki aamulla 45 min, illalla 1 tunti.
Keskiviikko: koiralenkki aamulla 1 tunti, illalla 20 min. Vesijumppa 45 min.
Torstai: koiralenkki aamulla 1 tunti, iltalenkki 20 min. Jumppa 1 tunti 45 min.
Perjantai: koiralenkki aamulla 1 tunti 15 min. Illalla lämmittelylenkki 20 min + ½ tuntia kovennettu vauhti.
Lauantai: koiralenkkiä 1½ tuntia.
Sunnuntai: koiralenkkiä 1-2½ tuntia.
Lisäksi 2 krt viikossa agilitytreenit.
Tässä "normaali" ohjelma vielä huhtikuun ajan. Sitten jumpat loppuvat, paitsi ehkä menen vielä kesäjumppaan 1 krt viikossa/kesto 6 vk. Sen vetäjästä en pidä (tooooosi tylsät lämmittelyaskellussarjat), mutta toisaalta pelottaa selkävaivojen takia pitkä kesäloma jumpista:(. Koiralenkkien pituus tietysti vaihtelee, ja teho myös. Asumme hyvin lähellä metsäpolkuja (metsän reunaan 300 metriä) ja päivän päälenkki tapahtuu aamulla, jos oikein innostun, teemme aamulla jopa 1½ ->:n tunnin lenkkejä. Kesällä ohjelmaan tulee myös nuorimman (ja välillä 2:n nuorimman kanssa pyöräilylenkit pururadalla). Maastot ovat hyvin mäkisiä, joten reittivalintoja voi tehdä maun mukaan rankasta tosi rankkaan ja sitten tietysti vähän helpompiakin löytyy. Mutta itseään pystyisi haastamaan, jos vaan noi jalat olisi samaa mieltä...
Liikuntalajeja, joita olen ennenkin harrastanut, ja vielä pystyn ainakin kevennetysti tekemään: uiminen, pyöräily, sauvakävely, lumikenkäily & kävely. Mulla on kova kilpailuvietti, jos ei muuten, niin kelloa vastaan pitää "kilpailla". Uimisen kanssa tulin varovaiseksi, kun pari vuotta sitten menin pitkästä aikaa uimaan pari kertaa samalla viikolla. Uin tietysti vanhasta tottumuksesta niin lujaa, kuin pystyin. Seuraus: olkapäälihaksen tulehdus, toipumisaika ½ vuotta... meni onneksi ohi kuitenkin jumppaamalla (akuuttivaiheessa tietysti tulehduskipulääkkeet, sairaslomaa ei yksityisyrittäjä oikein pysty pitämään). Pyöräilyä voin harrastaa muutaman kilometrin kerrallaan. Koirien kanssa pyöräillessä ajan sopivan hiljaa (pohkeet on ok). Jos ajan ilman koiria (= ajan silloin lujempaa) pitkän matkan, pohkeet kipeytyvät. Viime kesänä yritin pyöräillä kerran viikossa töihin (matka yhteensä 26 km, mäkiä paljon), mutta en pystynyt kuin toukokuussa. Jalat kipeytyivät liikaa:(. Saattaa olla, että tänäkin kesänä yritän. Mutta ainakin pikkureissuja teen pyörällä myös ilman koiria: lähikauppaan, kirjastoon jne.
Kävely on välillä kivutonta, mutta polvet, varsinkin vasen on kyllä lähes aina kipeä. Onneksi kivut jaloissa kuitenkin eivät tunnu koko ajan, ne "lämpenevät" pidempään liikkuessa. Kaipa nuo jalkavaivat ovat vain vuosien kovan liikunnan, ylipainon ja seisomatyön seurausta. Joten tuskin ne siitä hyviksi enää mitenkään tulevat, mutta jos jotenkin niiden kanssa pärjäisi. Kipulääkkeitäkään en syö jatkuvasti, vain satunnaisesti, kun kipuja on enemmän.
Onnellinen olen niin kauan, kun pystyn koiria pitämään ja jotenkin liikkumaan. Tässä on ollut jo vuosia aikaa sopeutua lajivalikoiman supistumiseen ja rajoituksiin. Toivomuksena olisi, että viimeistään kesällä kipeät pohkeet lakkaisivat kramppailemasta, ja pystyisin vihdoin tekemään huoletta kovavauhtisia lenkkejä, kävellen siis:)-. Ja löytyisiköhän joskus kokeiluun vielä jokin uusi, mutta sopivan haastava laji, jota voisi kokeilla? Mikähän se voisi olla? Vesihiihto..... öö taidan vielä miettiä:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti