sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Tunnistamisvaikeuksia

Teen työkseni asiakaspalvelutyötä. Tässä talvella, kun olin laihtunut noin 10 kiloa tuli asiakkaaksi eräs vanha rouva. Tervehdittyään hän sanoi minulle, että istuu odottamaan sitä työntekijää. Olin vähän ällistynyt, mitä ihmettä hän tarkoitti; minähän olen täällä töissä. Sitten rouva jatkoi, että ei tunne minua, haluaa sen tutun ihmisen palvelevan itseään. Yritin sanoa, että minähän se olen. Rouvan tytär tuli myös sisälle kysymään, koska saa hakea äitinsä. Tyttärellekin vanha rouva kertoi, että tässä hän odottelee tuttua ihmistä tulevan paikalle. Hän siis ei tuntenut minua, kun olin muka niin muuttunut! Oho. Pistin sen vanhuuden piikkiin ja varsinkin sen, että rouva hoki monta kertaa hokemasta päästyään kuinka upealta näytän. Just. Ei kannata Julia Robertsin, Jessica Simpsonin ja kumppaneiden säikähtää, ei tässä nyt tosiaan mitään upeita olla. Tavallisia vaan.

Tuo juttu unohtui aikanaan. Sitten laihduin lisää ja olin jo noin 15 kiloa kevyempi kuin alkutalvesta. Tuli tuttu asiakas (nuori nainen), mutta ei ole nähty montaa kertaa ja viime näkemästä oli tuo 15 kiloa. Huomasin kyllä, että hän katsoi mua vähän pitkään. Sitten asiakas sanoi, että olemme me tainneet tavata aiemminkin. Tunnisti mut kuulemma äänestä. Siis äänestä. Kannattaisikohan kuitenkin Julian nyt mennä kauneusleikkaukseen! Here I come. "Laiha" ja upea ja vain äänestä tunnistaa entiseksi.

2 kommenttia:

  1. Huoh, pääsenköhän mä koskaan tohon pisteeseen? Musta silti tuntuu, että olin mä 20 tai sata kiloa, niin mä näytän ihan samalta, joten vastaus omaan kysymykseeni: tuskin ;-D.

    M.M.

    VastaaPoista
  2. :D.
    Eläpäs sano... voit nimittäin yllättyä!
    Muakin naurattaa:)-.

    VastaaPoista